Finnwatchin mukaan esimerkiksi puskutraktorien myyminen miehitetyille alueille ei kestä eettistä tarkastelua. Kuva: Finnwatchin mukaan esimerkiksi puskutraktorien myyminen miehitetyille alueille ei kestä eettistä tarkastelua.

Suomessa myydään edelleen Israelin laittomien siirtokuntien tuotteita

Reilulla 30:lla Suomessa toimivalla yrityksellä on taloudellisia yhteyksiä siirtokuntiin miehitetyillä palestiinalaisalueilla, selviää Finnwatchin tuoreesta tutkimuksesta. Järjestö kehottaa boikotoimaan siirtokuntatuotteita, sillä yritystoiminta ylläpitää konfliktia.

Teksti: Esa Salminen Kuva: Ryan Rodrick Beiler

 Suomessa myydään Israelin laittomissa siirtokunnissa valmistettua kosmetiikkaa ja viinejä. Myös hedelmien ja kasvisten, vaippojen sekä hiilihapotuslaitteiden taustalta paljastuu siirtokuntayhteyksiä.
Asia selviää Finnwatchin tuoreesta tutkimuksesta, joka tarkastelee Suomessa toimivien yritysten yhteyksiä Israelin siirtokuntiin. Yli 30:lta Suomessa toimivalta yritykseltä löytyi siirtokuntiin taloudellinen yhteys.
”Useat kansainväliset toimijat, YK:n turvallisuusneuvosto, kansainvälinen tuomioistuin, EU ja useiden maiden hallitukset ovat toistuvasti paheksuneet Israelin laittomia siirtokuntia. Niiden on nähty rikkovan neljättä Geneven sopimusta, jonka tehtävä on suojella siviilejä aseellisten konfliktien aikana”, sanoi selvityksen tilanneen Kirkon ulkomaanavun vaikuttamistyön johtaja Aaro Rytkönen Helsingissä 6. maaliskuuta.
”Valitettavan pitkä lista”
Suoran tuonnin lisäksi yrityksillä on myös monia muita yhteyksiä siirtokuntiin.
VR:n junia valmistanut Alstom on mukana YK:n ihmisoikeusneuvoston tuomitsemassa, siirtokuntia Israeliin yhdistävässä Jerusalemin raitiotiehankkeessa, samoin kuin Helsingin seudun liikenteen HSL:n kanssa yhteistyötä tekevä Veolia.
Suomessa soijatuotteita markkinoivan Hälsans Kök -tuotemerkin takana oleva Osem puolestaan tekee yhteistyötä siirtokuntien rakentamiseen osallistuvan Jewish National Fundin kanssa. Ratiopharm-lääkkeitä Suomessa markkinoiva Teva hankkii siirtokunnista pakkausmateriaaleja.
”Lista yritysten yhteyksistä siirtokuntiin on valitettavan pitkä. Siirtokunnat ovat keskeinen este rauhalle, ja yritysten tulisi pidättäytyä niitä tukevasta liiketoiminnasta”, sanoi Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Finnwatch myös löysi kahdeksan suuren suomalaisen eläkevakuutusyhtiön ja -rahaston sijoituksia siirtokuntiin liitettyihin yrityksiin 357 miljoonan euron edestä. Suurimmat sijoitukset löytyivät Tapiolalta ja Kevalta. Osa eläkerahastoista oli Vartialan mukaan hyvin perillä siirtokuntakysymyksistä.
”Huolestuttavaa on se, että esimerkiksi Valtion eläkerahastolla ei ollut mitään linjausta siirtokuntatoimintaan liittyen, eivätkä siirtokunnat olleet nousseet esiin siirtokunnissa toimivien yritysten kanssa käydyissä keskusteluissa.”
Myös julkisia hankintoja siirtokunnissa toimivilta yrityksiltä tehdään edelleen. Ongelmia tuottaa Finnwatchin mukaan hankintalaki, joka on säädetty estämään tarjoajien syrjintää.
Esimerkiksi HSL:n mukaan palveluntarjoajien juridisesti erillisten emo- tai sisaryhtiöiden toiminnan huomioiminen tarjoajien arvioinnissa on erittäin vaikeaa ja saattaisi johtaa hankintalaissa kiellettyyn tarjoajien epätasapuoliseen kohteluun.
Finnwatch usuttaa poikkeuksellisesti boikottiin
Siirtokuntien olemassaolo vaikeuttaa Aaro Rytkösen mukaan rauhanneuvottelujen käymistä ja konfliktin rauhanomaista ratkaisua. Kirkon Ulkomaanapu toimii itsekin alueella.
”Laittomuudesta huolimatta siirtokunnat ovat osa laajempaa kansainvälistä kaupankäyntiä. Osa tuotteista viedään EU-markkinoille, ja osa tulee Suomeen saakka.”
”Kaupankäynnistä saadut tulot ja muu taloudellinen yhteistyö edistävät siirtokuntien omavaraisuutta. Taloudellisesti voimakkaita siirtokuntia on hankalampi vetää pois miehitetyiltä alueilta. Tästä näkökulmasta katsottuna kaupallinen yhteistyö tekee yrityksistä ja sijoittajista osallisia tähän konfliktiin.”
Sonja Vartialan mukaan yritysten siirtokuntatoiminta ei kestä eettistä tarkastelua.
”Finnwatch ei tavallisesti suosittele boikotteja, koska silloin saatetaan vahingoittaa heikossa asemassa olevia työntekijöitä. Mutta kysymys on hiukan erilainen Israelin siirtokuntiin liittyen, koska tässä itse yritystoiminta siirtokunnissa estää rauhan ja pitää yllä konfliktia. Sen tähden poikkeuksellisesti Finnwatch suosittelee, että kuluttajat eivät ostaisi siirtokunnissa tuotettuja tuotteita”, Vartiala sanoi.
Yksikään suomalaisista kauppaketjuista ei Vartialan mukaan ole sanonut, että ne pyrkisivät ostoissaan jollain tavalla välttämään siirtokunnista tulevien tuotteiden ostamista.
”Kesko jopa näki, että siirtokuntatuotteiden tarjoaminen on tavallaan yksi osa valikoimaa, eli tarjotaan erilaisilta alueilta tulevia tuotteita, joista kuluttaja voi valita. SOK taas kertoi, että se ei halua boikotoida kriisialueilta tulevia tuotteita, ja että se ei halua tehdä poliittista linjausta asiassa.”
Myös kaikki palestiinalaisalueiden ay-liikkeet ovat allekirjoittaneet tukensa siirtokuntien tuotteiden boikotoimiselle. Kuluttajan kannalta siirtokuntatuotteiden vältteleminen ei tosin ole helppoa: käytännössä siirtokunnista tulevat tuotteet myydään israelilaisina.
”Tietoista siirtomaapolitiikkaa”
Alternative Information Centerin ekonomisti Shir Hever valotti raportin julkistustilaisuudessa siirtokuntien taloudellista merkitystä.
Reilussa kahdessa sadassa siirtokunnassa asuu tällä hetkellä noin puoli miljoonaa israelilaista, ja väestö niissä kasvaa viidestä seitsemään prosenttiin vuosittain. Israelin virallinen kanta on, että ihmiset muuttavat siirtokuntiin omasta tahdostaan, mutta väite ei Heverin mukaan kestä lähempää tarkastelua.
”Ihmiset muuttavat siirtokuntiin, koska he saavat siihen valtiolta tukea”, Hever sanoi.
Siirtokuntalaisten veroaste on pienempi, maa on ilmaista tai hyvin halpaa ja valtio maksaa keskimäärin 50 prosenttia talojen rakennuskustannuksista. Alueelle rakennetaan kouluja ja ”apartheid-teitä”, joilla saavat kulkea vain juutalaiset. Myös alueella toimivat yritykset saavat tukiaisia.
Heverin mukaan siirtokuntien asukkaat saavat valtion tukea noin kolme miljardia dollaria yli sen, mitä Israel antaa muille kansalaisilleen.
”Kun siihen lasketaan päälle arvioidut kuuden miljardin turvallisuusmenot, siirtokuntien asukkaisiin sijoitetaan 130 prosenttia enemmän kuin muihin israelilaisiin”, Hever sanoi.
”Se on tietoinen politiikka levittäytyä niin nopeasti kuin mahdollista.”
Kyseessä itsekin israelilaisen Heverin mukaan on järjestäytynyt hyväksikäyttö, jossa varmistetaan, että yritykset voivat käyttää maksimaalisesti siirtokuntien resursseja: vettä, mineraaleja, rakennusmateriaaleja ja työvoimaa. Käytännössä israelilaisilla on myös hallussaan markkinat: palestiinalaisyritysten pääsy ulkomarkkinoille on tehty mahdottomaksi ilman israelilaisia välikäsiä.
Yritysten vastuunpakoilua Hever ei täysin niele.
”Volvo esimerkiksi myy panssaroitujen linja-autojen lisäksi alueelle puskutraktoreita”, Hever kertoi. ”Niitä käytetään palestiinalaisten kotien tuhoamiseen. Viimeisen 40 vuoden aikana Israel on tuhonnut yli 22 000 palestiinalaisten asuntoa antamatta korvauksia.”
Alternative Information Centerillä on kuvamateriaalia siitä, että Volvon puskutraktoreita on käytetty asuinalueiden tuhoamiseen. Volvon vastaus kritiikkiin on ollut, ettei ole heidän vastuullaan, mitä asiakkaat tekevät Volvon tuotteilla.”
”Se saattaa olla totta, mutta kyllä he tietävät, että kun he myyvät puskutraktoreita israelilaisyritys Mayer’sille, näitä Volvoja todennäköisesti myydään tai vuokrataan Israelin asevoimille, Jerusalemin kunnalle ja poliisivoimille. Sen jälkeen niitä tullaan käyttämään palestiinalaiskotien tuhoamiseen kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja räikeästi ihmisoikeuksia rikkoen”, Hever sanoi.

Finnwatch: Suomessa toimivilla yrityksillä yhteyksiä Israelin siirtokuntiin