Georgia: Kun sota on ohi

GORI, GEORGIA — Manana Beruashvili näyttää valokuvia. Ne ovat katsomisesta hiirenkorvilla. Eräs on erityisen tärkeä. Siinä hän seisoo suuressa puutarhassa kotinsa edustalla. Rinnalla hymyilee ystävä.Tytöt ovat kesälomalla yliopistosta kotikylässään Eredvinissä Etelä-Ossetiassa. Elokuu on lämmin ja huoleton, kesän kirkasta valoa täynnä.Kaksi päivää kuvan ottamisen jälkeen alkoi sota. Sen alkua ei osattu pelätä. Eredvinissä sotaan herättiin pohjoisesta kohti Georgiaa pakenevien ihmisten myötä.”Kiireessä otimme mukaan vain valokuvat. Ei kaiken taakse jääminen silloin huolestuttanut, uskoimme palaavamme pian”, hän sanoo.Toisin kävi. Vuoden 2008 Etelä-Ossetian sota Georgian ja Venäjän välillä kesti viikon, mutta sitä paenneet georgialaiset ovat odottaneet kotiinpaluuta yli viisi vuotta.Kolme sotaa, liki 300 000 pakolaistaGeorgian 22 vuoden itsenäisyyteen on mahtunut kolme sotaa. Syyt kytivät jo neuvostoaikana: Stalinin pakkosiirrot aiheuttivat etnisiä ristiriitoja. Ennen kaikkea kyse on länsimielisen Georgian ja vaikutusvaltaansa puolustavan Venäjän ristiriidoista.Neuvostoliiton romahtaessa itsenäisyysaate heräsi Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. Georgia pitää alueita itselleen kuuluvina, ja kansainvälinen yhteisö tukee kantaa. Konfliktit johtivat sotiin 1990-luvun alussa.Tuhansia menehtyi, sadat tuhannet pakenivat kodeistaan ja ihmisoikeusrikkomuksista raportoitiin molemmin puolin. Abhasia tyhjeni georgialaisista kokonaan, mutta Etelä-Ossetiassa elämä palautui ennalleen.”Ossetialaiset ja georgialaiset ovat perinteisesti eläneet sovussa”, kertoo Beruashvilin äiti Nazo Kasradze.Hän sanoo politiikan sotkeneen kaiken. Sen vuoksi vuoden 2008 sotakin syttyi. Georgia perusteli aseellista hyökkäystään Etelä-Ossetiaan alueellisen yhtenäisyyden palauttamisella, Venäjä taas lähti tukemaan Etelä-Ossetian oikeutta itsenäisyyteen.Kolmen sodan jäljiltä Georgiassa on edelleen noin 270 000 sisäistä pakolaista. Neljän ja puolen miljoonan asukkaan maassa se on valtava määrä.Etelä-Ossetia ja Abhasia ovat julistautuneet itsenäisiksi. Käytännössä ne ovat Venäjästä poliittisesti, sotilaallisesti ja taloudellisesti riippuvaisia. Georgialaispakolaisten paluu on kielletty.Venäjän lisäksi itsenäisyydet tunnustavat vain Nauru, Nicaragua, Tuvalu ja Venezuela. Tuloksettomia rauhanneuvotteluja jatketaan EU:n, YK:n ja Etyjin välityksellä.Kahden kerroksen pakolaisiaÄiti ja tytär kertovat tarinaansa Verxvebin pakolaiskylässä Gorin kaupungin kupeessa. Rakennusten materiaalit ovat heikkoja, ja pienissä tiloissa asuu suuria perheitä. Vastaavia mökkikyliä on Georgiassa kymmeniä. Jämpteissä riveissä seisovat mökit pistävät silmään pääkaupunkiin vievän moottoritien varressa.Mökit ovat silti edistystä. Hallitus rakensi ne vuoden 2008 sodan jälkeen pääasiassa kansainvälisellä rahoituksella. Ennen pakolaisongelmaan ei etsitty ratkaisua.”Uudelleenasutusta pidettiin poliittisen myöntymisen merkkinä. Pakolaisten paluu oli ainoa vaihtoehto”, kertoo toimittaja ja Georgian Human Right Centerin Gorin vastaava Saba Tsitsikashvili.Mökkejä ei riitä kaikille, ja etusijalla ovat vuoden 2008 pakolaiset. 1990-luvun pakolaisten kohtaloksi ovat jääneet hylätyt hotellit ja sairaalat. He muodostavat pakolaisten enemmistön: 250 000 ihmistä.”Tämän piti olla väliaikainen ratkaisu. Olemme asuneet täällä 22 vuotta”, sanoo Laura Chavchavadze. Viisikerroksisessa hotellissa asuu 80 perhettä. He jakavat yhden keittiön.Putket reistailevat ja sähkö katkeilee. Taloa ei ole kunnostettu vuosikymmeniin. Se on niin rapistunut, että tuntuu murtuvan kosketuksesta. Hallitus on luvannut parannuksia kauan, mutta suunnitelmat siirtyvät joka vuosi. Pakolaisten eriarvoista kohtelua on mahdoton ymmärtää.Kotikylässä opettajana työskennellyt Chavchavadze haaveili paluusta kauan. Nyt toiveet ovat toiset ja kotiin hän palaa vain pöytälaatikkoon päätyvissä runoissaan.”Olen haudannut vanhempani tänne ja alan olla itsekin vanha. Enää toivon ihmisarvoista elämää lapsilleni.”Näköalaton elämäTyöttömyys on koko Georgian ongelma, mutta koettelee erityisen kovalla kädellä pakolaisia. Heistä monet sota suisti köyhyyteen. Virallinen työttömyysprosentti on 15, mutta todelliset luvut ovat korkeammat. Itsenäisyyden alussa maat yksityistettiin. Nyt puolet väestöstä elää maataloudesta.Maatilkut tuovat ruokaa pöytään, mutta vaatimattomat tulot. Pienviljelijöistä valtaosa elää köyhyydessä. Maat menettäneillä pakolaisilla menee vielä kehnommin.Koulutuskaan ei takaa töitä. Kaupungeissa työttömyysprosentti on yli 30. Kun työttömyys on jo ennestään korkea, muualta tulleiden on vaikea saada jalkaa oven rakoon. Pakolaiskylien sijoitus syrjäseudulle vaikeuttaa sekin työllistymistä.”Miehiä voi onnistaa rakennuksilla, mutta naisten työllistyminen on vaikeaa”, kertoo maisterin tutkinnosta huolimatta työtön oleva Beruashvili. Sairaanhoitajaäitiäkään ei ole onnistanut.Lisäksi georgialaisista 60 prosenttia työllistyy pienyrittäjinä. Pakolaisten asema on heikko tässäkin suhteessa: ilman kiinteää omaisuutta on mahdoton saada lainaa.”Hallitus tukee meitä mitättömällä 28 larilla (14 euroa) kuussa”, Kasradze sanoo: ”Tärkeämpää olisi tukea työllistymistä. Näköalattomuus turhauttaa.”Satelliittikuvat näyttävät tuhoutuneen kotitalon Eredvinissä ja etnisten suhteiden palautuminen ennalleen arveluttaa. Silti tässä perheessä uskotaan paluuseen. Sitä ennen täytyy rakentaa elämää tänne, ja työntää katkeruus kauas.Poliittinen murros tuo toivoaGeorgian poliittinen murros tuo toivoa konfliktien ratkaisuun. Maata kymmenen vuotta autoritäärisin ottein johtaneen presidentti Mihail Saakashvilin aika alkaa olla ohi.Se alkoi murentua jo viime vuoden parlamenttivaaleissa. Georgian itsenäisyyden ajan ensimmäinen oppositio, Georgialainen unelma -koalitio, nousi yllätysvoittoon. Pääministeriksi kapusi multimiljonääri, Georgian Bill Gatesiksi kutsuttu Bidzina Ivanishvili.Lokakuun presidentinvaalit siirtävät Saakashvilin syrjään kokonaan. Perustuslaki kieltää kolmannen valtakauden ja Kansallinen liike -puolueen suosio on muutenkin pohjalukemissa.Ennakkosuosikiksi povataan Georgialaisen unelman Giorgi Margvelashviliä. Vaaleihin on kuitenkin aikaa, ja paljon voi vielä tapahtua. Uudet lait kaventavat joka tapauksessa presidentin valtaa parlamentin hyväksi.Georgialainen unelma lupailee toisenlaista tietä kuin Saakashvili. Vuoden 2008 sota katkaisi diplomaattisuhteet Venäjään. Seuraukset Venäjästä riippuvaiselle maataloudelle ovat olleet katastrofaaliset.”Monet syyttävät Saakashvilin aggressiivista politiikkaa sodasta. Nyt halutaan vakautta, ihmiset ovat kyllästyneet sotiin ja köyhyyteen”, sanoo toimittaja Tsitsikashvili.Ivanishvili ponnistelee Venäjän-suhteiden palauttamiseksi. Ei se EU- ja Nato-jäsenyyksien tavoittelua poista, mutta Venäjä on lännen lailla tärkeä.Saakashvilin ansioita ovat korruption kitkeminen ja liberaalin talouspolitiikan tuoma huikea talouskasvu. Samalla elintasoerot ovat kuitenkin paisuneet. Ivanishvili taas lupaa sosiaalisia uudistuksia, ja on jo luonut ilmaisen terveysvakuutuksen.Köyhyyden kitkemisen uskotaan luovan pohjaa myös konfliktin ratkaisulle. Monet arvelevat parempien elinolojen tekevän Georgiasta houkuttelevamman ossetialaisillekin.