EU hyvinvoinnin asialla?

Mitä vauraampi ihminen on, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on vaihtaa tarvittaessa asuinpaikkaa tai sopeutua ympäristön muutoksiin. Köyhimmistä ilmastonmuutos tekee helposti entistä köyhempiä elinkeinojen ja elämän perusedellytysten heikentyessä.Haavoittuvimmilla alueilla, esimerkiksi pienissä saarivaltioissa tai aavikoitumisen alle jäävissä yhteisöissä, satojen miljoonien ihmisten elämä on jo nyt selviytymistaistelua luonnonvoimia vastaan.Näiden luonnonvoimien taustalla on toki myös ihminen.* * *Tiede on kiistatta osoittanut kasvihuonekaasupäästöjen ja kiihtyvän ilmastonmuutoksen yhteyden. Viimeistään viime syksynä julkaistun kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportin olisi pitänyt vakuuttaa jästipäisimmätkin skeptikot.Kiistatonta on myös, että päästöjen aiheuttajia olemme me täällä rikkaassa pohjoisessa. Niin sanottujen teollisuusmaiden kehitys on viimeiset 150 vuotta perustunut kivihiilen, öljyn ja muiden uusiutumattomien luonnonvarojen siekailemattomaan hyväksikäyttöön.Fossiilienergian tupruttelu on nostanut elintasoamme ennennäkemättömällä tavalla. Valitettavasti se on myös ajanut ihmiskunnan ennennäkemättömän ilmastokatastrofin kynnykselle.Kansainvälisissä neuvotteluissa on lähdetty siitä, että pahimmat haittavaikutuksilta voidaan välttyä, mikäli ilmaston lämpeneminen onnistutaan rajoittamaan kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan nähden. Tämäkin tarkoittaa rajuja muutoksia haavoittuvimmilla alueilla, mutta nämä tuhot on koettu hyväksyttäviksi. Myös Suomi ja EU ovat sitoutuneet kahden asteen tavoitteeseen.Tähän mennessä lämpenemistä on tapahtunut noin asteen verran. Maailmanpankin arvion mukaan parin asteen raja rikotaan nykykehityksellä 20–30 vuoden kuluessa. Vuosisadan loppuun mennessä lämpötila saattaa nousta neljällä asteella.Kukaan ei tiedä, millainen sellainen maailma olisi. Siitä ihmiskunnalla ei ole kokemusta. Useimmat arviot ovat melko pelottavia.* * *Euroopan unioni on tunnustanut historiallisen vastuunsa ilmastonmuutoksesta. Vastuun kantaminen edellyttää kahta asiaa.Ensinnäkin EU:n ja jäsenmaiden on pidettävä kiinni sitoumuksistaan rahoittaa ilmastonmuutoksen hillintää ja sen vaikutuksiin sopeutumista köyhissä maissa, jotka kärsivät eniten aiheuttamistamme haitoista.Toiseksi meidän on lopetettava ilmakehän saastuttaminen ja siirryttävä nopeasti puhtaisiin tuotanto- ja kulutusmalleihin.Tässä Euroopan unionin parhaillaan valmistelema vuoteen 2030 ulottuva ilmasto- ja energiastrategia on avainasemassa. Siihen myös toukokuussa valituksi tulevat Euroopan parlamentin jäsenet joutuvat ottamaan kantaa.Jos lähtökohtana pidetään parasta tieteellistä tietoa sekä kansainvälisesti oikeudenmukaista taakanjakoa, tulisi EU:n leikata päästöjään 60–80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.* * *Toistaiseksi niin Euroopan komissio kuin jäsenmaat – Suomi mukaan lukien – ovat olleet kykenemättömiä edes keskustelemaan tämän mittakaavan vähennyksistä.Näin siitäkin huolimatta, että useissa malleissa on osoitettu, kuinka ainakin vaadittujen leikkausten alarajaa hipovat vähennykset voitaisiin toteuttaa kustannustehokkaasti ja taloudellisesti kestävästi.Vuosisadan puolivälissä EU:n päästöjen on joka tapauksessa oltava lähes nollassa unionin omankin suunnitelman mukaan. Toimettomuus nyt merkitsee suurempaa laskua myöhemmin.Nykyinen EU-parlamentti on sekalainen ja eripurainen sakki, mutta energia- ja ilmastopolitiikassa se on pystynyt sopimaan huomattavasti jäsenmaita edistyksellisemmistä kannoista ja näkemään kivihiilipilven takaa siintävän puhtaamman tulevaisuuden.Toukokuun vaaleissa ratkeaa, edistääkö parlamentti jatkossa fossiiliteollisuuden erityisintressejä vai maailman enemmistön hyvinvointia.Teksti on alun perin julkaistu globaaliomatunto.eu-sivustolla 12.3.2014.EU-maiden johtajat sopivat kokouksessaan 20.–21. maaliskuuta alustavasti unionin ilmasto- ja energiapolitiikan linjoista vuoteen 2030. Kyse on erittäin tärkeästä päätöksestä. Vaadi Suomen hallitukselta vastuunkantoa ja lähetä Kepan ja muiden kansalaisjärjestöjen vetoomus avainministereille.