Kurjuuskuva Kuva: Kurjuuskuva

Köyhyysporno ei sovi kampanjakuvitukseksi

Pitäisikö meidän esittää kuvia kärsivistä köyhistä, jotta saisimme lisää varoja maassa X pyörivälle hankkeellemme? Näin on varmastikin joskus mietitty jonkun järjestön kokouksessa.

Teksti: Jukka Aronen Kuva: Amy Lopez

”Sosiaalipornoa”, puhahtaa joku. ”Inhottava, mutta varma tapa saada varoja”, pohtii toinen.

Lisää ulottuvuutta pohdintoihin tuo Emily Roenigkin kirjoitus ”5 Reasons poverty porn empowers the wrong person”, joka ottaa kärkevästi kantaa siihen, miksi shokeeraavilla kuvilla ei pötkitä pitkälle kampanjoissa, jotka tähtäävät köyhyyden vähentämiseen.

Roenigk on tutkinut pornon psykologisia ja kemikaalisia vaikutuksia ihmisaivoon ja toteaa, että rajuissa köyhyyskuvissa on jotain samanlaista: ihmisen ja ihmiskehon esineellistämistä, jotta saadaan aikaan voimakas tunnereaktio ja sitä kautta reitti katsojan kukkarolle.

Roenigk kutsuu kurjuuskuvia ”köyhyyspornoksi”. Hänen mukaansa köyhyysporno…

vääristelee köyhyyttä ilmiönä
pyrkii lisäämään hyväntekeväisyyttä, ei aktivismia
maalaa liian yksiulotteisen kuvan köyhistä
luo harhaluuloja sekä auttajalle että autettavalle
toimii liian hyvin – väärien stereotyyppien varassa

Roenigkin yksi keskeisistä ajatuksista on, että ulkopuolisen tehtävä on ennen kaikkea antaa ääni köyhille, kuvien kohteille. Mykät ja avuttomat kohteet eivät palvele ketään.

—–

Kirjoittaja on Kepan/Fingon entinen viestinnän asiantuntija, joka kirjoittaa nykyään Diippimedia-yrityksen kautta freelancerina.