Maailmassa on enää 805 miljoonaa aliravittua

Nälkäänäkevien määrä lisääntyy yhä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Teksti: Jukka Aronen

Joka syksy näihin samoihin aikoihin saadaan YK:n elintarvike ja maatalousjärjestö FAOn arvio maailman nälkäänäkevien määrästä.Tänä vuonna arviolla on erityisen suuri painoarvo, koska niin sanotut vuosituhattavoitteet ovat umpeutumassa ensi vuoden lopulla, ja yksi keskeinen mittari tavoitteiden onnistumisessa on kehitysmaiden suhteellisen nälän puolittaminen vuoteen 1990 verrattuna.Syyskuussa julkaistujen uusien nälkätilastojen mukaan koko maailman aliravittujen osuus on pudonnut 18,7 prosentista 11,3 prosenttiin ja kehitysmaiden sisällä 23,4 prosentista 13,5 prosenttiin. Maailman nälkä on siis jo puolitettu ja virallinen vuosituhattavoite kehitysmaidenkin nälän puolittamisesta on ”vielä saavutettavissa”, kuten FAO asian ilmaisee.Tilastot kertovat, että maailmassa on enää 805 miljoonaa aliravittua. Vuonna 1990-1992 nälkäisiä oli vielä 1 015 miljoonaa, eli pudotusta on tapahtunut 210 miljoonaa.Vaikka edistystä on tapahtunut, nälän sataprosenttiseen poistamiseen on vielä matkaa. Nykyisellä noin 10 miljoonan vuosivauhdilla nälkä olisi selätetty vasta vuonna 2084.Afrikka ja Kiina ääripäissäNälänvastainen kamppailu on ollut erityisen heikkoa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa aliravittujen absoluuttinen määrä on kasvanut noin kahdella miljoonalla vuosittain: vuosina 1990-1992 heitä oli 176 miljoonaa ja 2012-2014 jo 214 miljoonaa. Tällä hetkellä noin joka neljäs alueella asuva saa liian vähän ravintoa.FAOn apulaisjohtaja Jomo Kwame Sundaram kertoo raportin julkaisuvideolla, että Saharan eteläpuolisen Afrikan talous on lähtenyt kasvuun viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta sitä edeltäneiden 25 vuoden aikana talouskehitys oli niin heikkoa, että alueesta tuli ruoan nettotuoja.Eikä nykyinenkään talouskasvu näytä takaavan ruokaturvaa. ”Afrikka tarvitsee köyhiä tukevaa (inklusiiviista) talouskasvua”, Sundaram sanoo.Aasiassa nälänpoisto on edennyt kaksijakoisesti. Alueella asuu nykyisin kaksi kolmasosaa maailman aliravituista, pääosin Intiassa, mutta Kiinan luvut parantavat mantereen saavutusta.Kiina on yksin saanut vedettyä 138 miljoonaa ihmistä pois nälästä, eli se vastaa noin kahdesta kolmasosasta globaalista tuloksesta (210 miljoonasta). Jos Kiina jätettäisiin pois nälkälaskelmista, tulokset eivät enää näyttäisi yhtä hyviltä.Hyvin on mennyt myös Latinalaisessa Amerikassa, jossa nälkää on saatu leikattua melkein kaksi kolmasosaa vuoden 1990 tasosta. Alueella on kiinnitetty erityistä huomiota eriarvoisuuden poistamiseen ja sosiaaliohjelmiin.Muuttuvat tilastotArgentiinalainen, globaalista nälästä kirjan tehnyt Martin Caparros kirjoittaa The New York Timesin vieraskynäartikkelissaan, että FAOn lukuihin kannattaa suhtautua kaiken kaikkiaan varovaisuudella.Aliravittujen laskeminen on ensinnäkin epätarkka menetelmä, joka perustuu omanlaiseensa matematiikkaan. Ensin valitaan maa ja arvioidaan, miten paljon sen rajojen sisällä tuotetaan ruokaa ja kuinka paljon tuodaan ulkomailta. Sitten lasketaan väestö ja mitataan millainen taloudellinen eriarvoisuus maassa vallitsee, ja sekaan heitetään vielä mahdolliset kotitalouskyselyt ruoankulutuksesta. Lopuksi vedetään raja määrätyn kalorimäärän kohdalta ja saadaan jonkinlainen arvio aliravittujen pääluvusta.Kun menetelmät muuttuvat, muutetaan samalla myös vanhoja lukuja. Näin on käynyt myös luvuista ”pyhimmälle” eli vuoden 1990-1992 arviolle, jota vasten kaikkia muita tilastoja tarkastellaan, jotta voidaan mitata vuosituhattavoitteiden onnistumista.Caparrosin mukaan vuonna 1992 arvioitiin, että vuosina 1998-1990 aliravittuja olisi ollut kehitysmaissa 786 miljoonaa. Vuonna 2004 vuoden 1990 luvuksi muutettiin 823 miljoonaa. Vuoteen 2013 mennessä arvio oli kohonnut 995 miljoonaan, ja kun siihen lisätään teollisuusmaiden 20 miljoonaa aliravittua, saadaan nykyiseksi viralliseksi vuosien 1990-1992 nälkäänäkevien määräksi 1 015 miljoonaa.Nälkätilastojen tekeminen on erityisen vaikeaa köyhimmissä kehitysmaissa, joissa pelkästään väestömäärien arviointi voi olla vaikeaa. Siksi menetelmiä jalostetaan, ja mitä vanhemmasta tiedosta on kyse, sitä puutteellisempaa se todennäköisesti on.Arvostettu ekonomisti ja ruokaturvatutkija Lawrence Haddad sanoo, että ”puutteistaan huolimatta FAOn raportti antaa karkean kuvan siitä, mihin suuntaan maailman eri alueet etenevät nälänvastaisessa kamppailussaan”.FAO, IFAD & WFP: The State of Food Insecurity in the World 2014Lawrence Haddad: The New Hunger Figures: What Do They Tell Us?Martin Caparros: Counting the Hungry