Do Not Forget Afghanistan

Paikalle oli saapunut Afganistanissa toimivien suomalaisten järjestöjen edustajia ja suomessa asuvia afgaaneja. Katsoimme aluksi Wojciech Szumowskin ja Michal Przedlackin dokumentin Afganistanin nykytilanteesta ja kehityksestä maassa. Esittelykierroksen jälkeen keskustelimme maan tilanteesta.Eräs kommentti kuului: ”On ainakin tärkeä keskustella, ettei Afganistan unohdu muiden konfliktien varjoon.” CMI:n reintegraatiohankkeesta Mazar-e-Sharifissa vastaava projektipäällikkö Juha-Matti Seppänen tarkensi, että avustustaso Suomelta Afganistaniin nousee noin 20 miljoonasta eurosta vuodessa noin 30 miljoonaan.Vuosia Afganistanissa asunut ja työskennellyt Kylväjä ry:n edustaja Hans Rönnlund kertoi, että järjestön mielenterveyshanke Mazar-e-Sharifissa jatkuu ainakin vuoden 2015 loppuun.Rönnlund korosti hyvää kehitystä, jota maassa on saatu aikaiseksi. Opettajien määrä on moninkertaistunut ja koulutielle on päässyt jo noin kahdeksan miljoonaa lasta ja nuorta, niin poikia kuin tyttöjäkin.Paikalla olleiden mielestä sota-aika Afganistanissa on kestänyt pitkään, joten ratkaisuakaan ei saada yhdessä päivässä. Paljon hyviä asioita on kuitenkin tapahtunut. Suomen painopisteenä oleva naisten ja lasten oikeuksien edistäminen saivat kiitosta.***Eräs afgaaniosallistuja kommentoi, että paljon on vielä tehtävää. Maasta puuttuu yhä infrastruktuuri. Rauhan tukeminen on kuitenkin kaikista tärkeintä. Toisaalta tuli kommentti, ettei kaksi kuningasta voi toimia yhdessä, eli ettei juuri sovitun kahden johtajan malli ja yhteistyö vakuuta. Vallanjakosopimuksen mukaan Ashraf Ghani nousi presidentiksi ja Abdullah Abdullahista tuli pääministeri syyskuun 2014 lopussa.Kansainvälisten joukkojen vetäytyminen vuoden loppuun mennessä arvelutti kaikkia. Jos turvallisuutta ei pystytä takaamaan tulevaisuudessa, niin afgaaninaisten elämisen taso taantuu jälleen, eivätkä lapsetkaan uskalla kulkea kouluun.Osallistujat pohtivat myös, mihin Yhdysvallat pyrkii. Suhteet Pakistaniin vaikuttavat Yhdysvaltojen Afganistan-suhteisiin ja politiikkaan liiaksi. Pääasia on rauhan saavuttaminen. Kaikki afgaanit haluavat kehittyä ja aloittaa puhtaalta pöydältä.Lisäksi mietittiin maahan pesiytynyttä korruptiota ja sitä, että ulkomaisten joukkojen lähdettyä Afganistanin pitää kasvaa valtioksi, joka pystyy ottamaan vastuun demokratian peruspilareista ja hallintorakenteista ilman jatkuvia kansainvälisiä tukivirtoja.Valtiollahan ei ole riittävästi rahaa maksaa kunnon palkkoja mutta koulutuksen merkitys maan kehittämiseksi on silti olennainen. Verotussysteemi pitäisi rakentaa toimivaksi, jotta maa saisi tuloja.Itse olen Naistoimittajat ry:n puheenjohtaja ja ollut mukana kouluttamassa Afganistanissa kuuden vuoden ajan paikallisia naistoimittajia. Suurin osa meidän jututtamistamme naisista uskoo tulevaisuuteen ja haluaa olla rakentamassa demokratiaa ja rauhaa omaan maahansa. Pelonaiheita toki on, muun muassa talebanin itsemurhaiskut ja jyrkät vaatimukset, mutta omaa kotimaataan eivät nämä sitkeät naisetkaan halua hylätä.Lue lisää aiheesta:ACBAR-verkkosivutUlkoministeriö: Evaluation report 2014:5 Peace and Development in Finland´s Development Cooperation: SynthesisPäivi Nikkilä työskentelee toimittajana. Lisäksi hän on toiminut Naistoimittajat ry:n puheenjohtajana.