Tansanian maasai-paimentolaisia uhkaa häätö luksusmetsästyksen tieltä Loliondossa Pohjois-Tansaniassa. Aluetta ympäröivät kuuluisat kansallispuistot Serengeti, Maasai Mara ja Ngrongoro. Arabiaemiraateista lähtöisin oleva metsästysyhtiö Ortello Business Corporation (OBC) on vuodesta 1992 lähtien hallinnut 1 500 neliökilometrin kokoista aluetta maasai-yhteisön maista, ja haluaa ilmeisesti laajentaa alueitaan.Vuonna 2009 metsästysturismin tieltä pakkosiirrettiin joukoittain maasai-kylien asukkaita: maasaiden kanssa työskentelevän Suomen YK-liiton mukaan yli 200 kotia poltettiin ja yli 3 000 ihmistä jäi kodittomaksi. Seurasi suuri kansainvälinen kampanja, ja esimerkiksi Avaaz-järjestön vetoomuksen pakkosiirtojen lopettamisesta allekirjoitti yli kaksi miljoonaa ihmistä. Kohun jälkeen maasait saaivat palata takaisin alueelle.Vuonna 2014 uhka pakkosiirroista kuitenkin nousi taas esiin. Marraskuussa presidentti Jakaya Kikwete twiitasi pian, ettei Tansanian hallituksella ”ole ikinä ollut, eikä tule olemaan, suunnitelmia häätää maasai-kansaan heidän esi-isiensä mailta”.Helmikuussa 2015 pakkosiirrot kuitenkin alkoivat uudelleen. Tapasimme Suomessa vierailevan Samwel Nangiria Tareseron maasai-järjestö NGONETistä 4. maaliskuuta.Mitä Loliondoon nyt kuuluu?”Pitkä konflikti jatkuu, vain vastapuolen strategiat muuttuvat. Joskus he sanovat, että maasait tuhoavat ympäristöä, joten heidän pitää lähteä. Toisen kerran sanotaan, että maasaiden häätämisellä suojellaan Serengetin, Maasai Maran ja Ngorongoron hyvin herkkää ekosysteemia. Kolmannessa versiossa sanotaan, että Ngorongoro on maailmanperintökohde, jota pitää globaalien sitoumustenkin tähden suojella. Ja uusimpana on se, että maasait ovat muka kenialaisia, ulkomaalaisia jotka pitää siirtää pois.”Kuka näin sanoo?”Loliondon konfliktissa on hyvin vaikeaa erottaa, mikä on hallituksen linja ja mikä metsäsytysyrityksen. Ne puhuvat melkein yhdellä äänellä.”Samwel Nangiria Taresero. Kuva: Esa Salminen/Kepa”Laittomia siirtolaisia” perinteisillä maillaanOvatko maasait tulleet Keniasta?”Eivät, vaan maasait asuvat molemmissa maissa – kansainvälinen raja piirrettiin keskelle maasaiden maita ilman, että me siitä tiesimme. Emme tietenkään voi kieltää suhdetta Kenian maasaihin, he ovat veljiä ja sisaria, muttei se voi olla syy karkoitukseen.”Mitä siellä nyt tapahtuu?”Tämän kuun alussa poliisi ja hämmästyttävästi myös kansallispuiston vartijat alkoivat polttaa talojamme ja tilojamme. He sanovat, että maasait asuvat kansallispuistossa. Mutta ne talot, jotka poltettiin, olivat pysyviä. Ihmiset ovat asuneet niissä 30, 40 vuotta. Missä kansallispuisto oli kaikki nämä vuodet? Miksi meidät juuri nyt täytyy häätää?””Kun menin itse katsomaan paikan päälle, kävi ilmi, että Ngorongoron ja Serengetin vartijat eivät ole aivan varmoja, missä raja menee. Mutta maasait tietävät, koska he muuttivat 1950-luvulla aivan rajan taakse. Historiallisestihan koko Serengeti oli maasaiden maita. Maasait sopivat vuonna 1958 brittien kanssa, että Serengeti jätetään eläinten suojeluun.”Siis maasait jättivät maansa tuolloin vapaaehtoisesti?”No, historiallisesti… on se sopimus olemassa. Se on englanninkielinen, ja 12 maasaivanhinta on sen allekirjoittanut. Se on hyvin vakava paperi, jossa sanotaan, että maasait eivät koskaan tule ylittämään Serengetin rajaa ja – suurilla kirjaimilla –, ettei maasaita KOSKAAN enää tulla häiritsemään. Siinä sanotaan myös, että maasaiden oikeudet menevät kaiken ylitse – jos on konflikti luonnonsuojelun ja maasaiden oikeuksien välillä, maasait voittavat.””Niistä 12 vanhimmista enää yksi elää. Hän sanoo, että vain kolme heistä oli oikeasti tekemisissä brittien kanssa, ja muut yhdeksän eivät oikein tienneet mitä tapahtui. Ne kolme ovat nyt kuolleita. Nyt kun kysyy siltä viimeiseltä, että luettiinko se sopimus heille, hän sanoo, ettei – heille vain sanottiin, että tämä nyt allekirjoitetaan. Hänen mukaansa silloin sovittiin, että maasait lähtevät Serengetin yhdestä osasta ja britit laittavat vesihuollon uusille alueille. Ja näin tapahtui: ne suuret tuulimyllyt ovat siellä vieläkin. Eivät ne tosin toimi enää.””Britit ostivat näille 12 johtajalle kivääreitä… Ei sitä voi sanoa ihan korruptioksi, mutta jotain sinne päin.”Vaalivuosi ja median huomio hillitsevät hallitusta”Helmikuun 21. päivä aluehallinnon johtaja ilmoitti, että maasailla oli 14 päivää aikaa lähteä alueelta vapaaehtoisesti, ennen kuin suuri pakkosiirto alkaisi. Kyläläisille ei annettu mahdollisuutta kysyä ja selvittää, miksi jotain maata nyt kutsutaankin kansallispuistoksi. Sanottiin vain, että nyt pitää mennä.””Ihmiset sanoivat: OK, me emme mene mihinkään, odotetaan sitä siirtoa ja katsotaan mitä tapahtuu. Myös media ja ihmisoikeusjärjestöt ovat paikan päällä ja seuraavat, häädetäänkö ihmiset vai ei. Uhkauksista huolimatta suurempia pakkosiirtoja ei ole nyt toteutettu, ja kuulemma pääpuolueen delegaatio aikoo mennä Loliondoon 10. maaliskuuta.””Nyt on myös vaalivuosi, ja poliitikot ovat huolissaan. Tansaniassa on voimakas oppositio ja tansanialainen media on ollut aktiivinen. On ollut paljon kirjoituksia ja eri ministerien haastatteluja – maa-asioista vastaavan ministerin, turismiministerin, oikeusministerin… Nyt kun kaikki seuraavat, taloja on vaikea polttaa. Kun media tulee paikalle, poliisi juoksee karkuun eikä suostu antamaan mitään haastatteluja. Eli kyllä he tietävät, että he toimivat luvattomasti.””Ihmiset ovat kuulemma nyt alkaneet rakentaa talojaan uudelleen. Ei asia silti ole ratkennut. Pitäisi saada aikaan dialogi hallituksen ja ihmisten välillä, ja siinä kansalaisjärjestöillä voisi olla välittäjän rooli.”Maasaiden kuvaamassa dokumentissa tutustutaan Loliondon elämään. Dokumenttiryhmässä mukana olleen Samwel Nangiria Tareseron mukaan metsästysyritys OBC on vienyt kaiken: ”Ihmiset juovat hyvin likaista vettä. Se on kauhean surullista.”Entä mikä toi sinut Suomeen?”Tulin Rovaniemellä järjestettyyn YK:n seminaariin, joka käsitteli alkuperäiskansojen oikeuksia, mutta tärkeintä oli päästä tapaamaan YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien erityisraportoijaa Victoria Tauli–Corpuzia.””Hän tiesikin jo jotain maasaiden hädästä, mutta onnistuin antamaan hänelle paljon dokumentteja vuodesta 2009 eteenpäin, jolloin nämä pakkosiirrot tulivat taas ajankohtaisiksi. Hän tapaa Tansanian presidentin huhtikuussa, ja vaikuttaa siltä, että hän on hyvin kiinnostunut seuraamaan tätä asiaa. Se olisi hyvin tärkeää.””Suomi on myös tärkeä yhteistyömaa meille, sillä Suomi on Tansanian budjettitukiryhmän puheenjohtaja ja tapaa hallitustamme usein. Suurlähettiläs Sinikka Antila on hyvin huolissaan ja on sanonut, että seuraa asiaa.”Ja mitä tapahtuu seuraavaksi?”Presidentin twiitin jälkeen on ollut selvää, että hallitus on hyväksynyt sen, että Loliondo on maasaiden maata. Siksikin nämä uudet häädöt olivat todella yllätys. Ihmiset puhuvat, että hallituksen sisäinen viestintä ei ehkä toimi, koska miten muuten näin voisi tapahtua sen jälkeen, kun presidentti on vakuuttanut koko maailmalle, että maasaiden maat ovat turvassa?””Nyt olisi tärkeää varmistaa, että presidentti ja hallitus pitävät lupauksensa siitä, ettei maita viedä. Lupaus pitäisi laittaa sitovasti paperille.””Haluaisimme toki myös, että hallitus palauttaisi meille ne 1 500 neliökilometriä maata, joita OBC jo käyttää. Maasaiden vanhimmat haluavat mennä tapaamaan presidenttiä – kiittämään lupauksesta, ja sanomaan, että tämä vakuutus pitäisi nyt kertoa kaikille Tansaniassa. Ehkä siitä päästään eteenpäin.”YK-liitto: Maasaita uhkaavat taas pakkosiirrot – video kertoo maakiistastaKepa.fi: Maasailta mallia maaoikeustaisteluunArtikkelia on korjattu 6.3. klo 15.43 lisäämällä, että syntyneen kohun jälkeen maasait saivat vuonna 2014 palata alueelle, ja että presidentti Kikwete twiittasi marraskuussa 2014 pakkosiirtohuhujen uudelleen yltyessä. Alun perin jutussa annettiin ymmärtää presidentin twiitanneen Avaazin vetoomuksen herättämän huomion seurauksena.
,