Lontoolainen huoltoasema. Kuva: Lontoolainen huoltoasema.

Guardian: Shell heikensi EU:n ilmastotavoitteita

Brittilehden saamista dokumenteista käy ilmi, että energiajätti lobbasi voimakkaasti sitovia uusiutuvan energian tavoitteita vastaan.

Teksti: Jukka Aronen Kuva: Billy Hicks

EU päätti viime lokakuussa, että se ajaa tulevissa Pariisin ilmastoneuvotteluissa vähintään 40 prosentin vähennyksiä kasvihuonepäästöihin vuoteen 2030 mennessä (vuoden 1990 tasosta).Samalla se päätti lisätä uusiutuvan energian käyttöä 27 prosentilla, mutta tavoitteesta ei tehty pakollista yksittäisille jäsenmaille.Sekä ympäristöjärjestöt että vihreän teknologian edustajat pitivät uusiutuvaan energiaan liittyvää neuvottelutulosta heikkona. Monet olivat sitä mieltä, että EU hukkasi hyvän mahdollisuuden saada aikaan todellista energia- ja ilmastopoliittista muutosta.”Tulos tarkoittaa sitä, että puhtaan energian kehittäminen hidastuu Euroopassa”, tiivisti Greenpeacen Joris den Blanken.Shellin kannasta Britannian kantaBrittilehti Guardian on nyt tutkinut, miksi uusiutuvan energian tavoitetaso jäi niin vaatimattomaksi.Jäsenmaat olivat alunperin jakautuneet kahteen leiriin: toiset kannattivat jäsenille tulevia sitovia tavoitteita ja toiset eivät.Britannia johti vastustajien leiriä, ja Guardianin saamien dokumenttien mukaan Britannian kantaan vaikutti voimakkaasti energiayhtiö Shell.Vaikutusvaltainen Shell lobbasi jo vuodesta 2011 lähtien sekä EU:n komissiota että Britannian hallitusta, jotta sitovasta uusiutuvien tavoitteesta luovuttaisiin. Se esitti, että yksi päätavoite riittäisi, ja etenkin maakaasumarkkinoiden laajeneminen tulisi tuomaan tarvittavat 40 prosentin leikkaukset hiilidioksidipäästöihin vuoteen 2030 mennessä.”Eurooppa osaa käyttää kaasua”, kirjoitti Shell-johtaja Malcolm Brinded kirjeessään komission silloiselle puheenjohtajalle José Manuel Barrosolle ja lisäsi, että kaasua tukemalla EU säästäisi 500 miljardia euroa.Britannian avainministeriöt omaksuivat näkökulman vuonna 2013, ja hallitus otti sen linjakseen EU-neuvotteluissa. Britannian ja sen liittolaismaiden kanta päätyi lopulta kovan väännön jälkeen myös EU:n viralliseen dokumenttiin lokakuussa 2014.EU:n komissio ei ole ottanut kantaa Guardianin väitteeseen, jonka mukaan yhdellä yrityksellä olisi ollut niin suuri valta päätöksessä. Komission mukaan Shell oli vain yksi 550 asianomistajasta, joita kuultiin prosessin aikana.”Tilapäinen” maakaasuMaakaasua on kaupattu ”siirtymäajan” ratkaisuna, jota tarvitaan, kun luovutaan saastuttavimmista energiamuodoista, kuten öljystä ja hiilestä, ja siirrytään kohti uusiutuvia tuotantomuotoja.Shellkin on viime vuosina panostanut nimenomaan kaasuun, ja siihen liittyvä toiminta on jo ohittanut öljyn. Sillä on myös suuria sijoituksia brasilialaisessa biopolttoainetuotannossa.Ilmastoasiantuntijoiden mukaan maakaasuun siirtymällä ei kuitenkaan pystytä kamppailemaan ilmastonmuutosta vastaan täysipainoisesti. Vaikka maakaasusta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat noin puolet kivihiilen päästöistä, ne ovat silti 40-kertaiset tuulivoimaan verrattuna.Shell tukee päästökauppaaShelliä on pidetty yhtenä edistyksellisimmistä energia-alan suuryrityksistä, koska se tukee päästökauppaa ja hiilidioksidin talteenottoa.Toisaalta se tavoittelee arktisen alueen fossiilisia polttoaineita ja on mukana hyödyntämässä Kanadan niin sanottua öljyhiekkaa. Yritys tuomittiin myös tämän vuoden alussa maksamaan miljoonakorvauksia nigerialaiselle yhteisölle öljyn aiheuttamista ympäristötuhoista.Shell on kuudenneksi suurin lobbaaja Brysselissä ja käyttää 4,25-4,5 miljoonaa euroa vuosittain asioidensa edistämiseen EU:n eri instituutioissa.Shellin hallituksen puheenjohtajana on toiminut suomalainen Jorma Ollila vuodesta 2006 lähtien. Ollila lopettaa ensi kuussa, ja hänen tilalleen tulee yhdysvaltalainen Charles O. Holliday.