Verkostojohtaja Xiomara Paredes Kuva: Verkostojohtaja Xiomara Paredes

Reilu kauppa alkaa panostaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen

Muuttuva ilmasto kiusaa erityisesti pientuottajia, joilla ei ole varaa investointeihin. Suomessa vieraileva Reilun kaupan johtaja vetoaa päästöjen vähentämisen puolesta — mutta penää tavallisilta kansalaisilta myös tietoisempaa kuluttamista.

Teksti: Esa Salminen Kuva: Esa Salminen

Ilmastonmuutoksesta kärsivät pahiten pienviljelijät köyhissä maissa. Maataloustuotteet ovat hyvin herkkiä ailahteleville sääolosuhteille — etenkin köyhissä käsissä, kun varaa kovin tehokkaaseen tuotantoon ja investointeihin ei ole.Näin sanoo Xiomara Paredes, Suomessa vieraileva Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen Reilun kaupan tuottajien verkoston CLAC:n toiminnanjohtaja.Paredes edustaa 24 maan yhteenliittymää, 673 järjestöä ja 300 000 viljelijää. Tuotteita riittää kahvista banaaniin, sokeriin, kaakaoon, quinoaan, kasviksiin, siemeniin, mehuihin, viinirypäleisiin ja niin edelleen.”Jokaisen kohdalta minulla on surullisia tarinoita”, Paredes sanoo.Kahvipensaisiin iskevät taudit ja viinirypäleet jäätyvät öisin.Monilla tavallisesti kuivilla alueilla banaanien juuret mätänevät, koska ne lilluvat päiväkausia vedessä yllättävien sadekausien jälkeen, toisaalla taas kärsitään odottamattomista kuivuuksista. Viljelijät eivät ole investoineet kastelujärjestelmiin tai ojituksiin, koska sellaisia ei ole koskaan ennen tarvittu.”Kaikista maailman ongelmista ilmastonmuutos koskettaa henkilökohtaisesti eniten”, sanoo Parades, kahvinviljelijän tytär. ”Kun näitä uutisia näkee lehdissä, ne voi surullisin mielin ohittaa. Mutta kun tapaa yhä uudelleen perheitä, jotka jäävät ilman ruokaa ja joutuvat ottamaan lapsensa koulusta…”Hän vaikenee.”Helppohan teoreetikoiden on puhua””Ilmastotieteilijät saattavat sanoa kahvinviljelijöistä, että näiden täytyy muuttaa maille, jotka ovat yli 1200 metrin korkeudessa tai alkaa viljellä sellaisia tuotteita ja lajikkeita, jotka kestävät paremmin sään ailahteluja”, Paredes sanoo. ”Kuulosta täydelliseltä, mutta ei ole käytännössä niin helppoa.”Jos ihmisellä on maata, Paredes selittää, ne ovat tietyssä paikassa. Monissa valtioissa ei ole kovin helppoa tai edes mahdollista myydä kotitilaa ja ostaa uutta maata ylärinteeltä. Ja jos rahaa ja tällainen mahdollisuus olisikin, pitää uusille maille istuttaa uudet tuotteet, ja se on kallis investointi.Sama alkuinvestoinnin ongelma on myös nykyisillä mailla. Esimerkiksi monien kahvinviljelijöiden kasvit ovat vanhahkoja ja heikosti ravittuja. Niille käy kuin samankaltaisessa jamassa kituuttaville ihmisille: ne ovat yhä heikompia tauteja vastaan.Jos kahvipensaaseen tulee tauti, se pitää joko leikata melkein maahan asti tai sitten istuttaa kokonaan uudet kasvit. Edellisessä tapauksessa seuraavaan satoon on kaksi, jälkimmäisessä kolme vuotta.”Millä viljelijät elävät sen aikaa?” Paredes kysyy.Säästöjä ei ole ja lainoja on vaikeaa saada.Mitä köyhä viljelijä sitten tekee, jos sää vie sadon?”Jotkut miettivät, että pitää varmaan jättää tämä maatalous ja muuttaa ainakin vähäksi aikaa Yhdysvaltoihin töitä etsimään. Mutta ei kaikilla ole mahdollisuutta vain myydä maita — eikä se siirtolaisen elämäkään kestävä ratkaisu ole”, Paredes sanoo.Loppuuko kahvi maailmasta?Brittien yleisradioyhtiö BBC uutisoi aiemmin tänä vuonna, että ilmastonmuutos uhkaa hävittää maailmasta kahvin — tai ainakin sen ilmastolle herkemmän ja ehdottomasti suosituimman paputyypin arabican — kokonaan.Tähän Paredes ei sentään usko.”Kyllä aina löytyy joku, joka haluaa viljellä kahvia, ihan samalla tavalla kuin ruokaa. Se on bisnestä. Jos me pidämme kahvista, kyllä sitä joku viljelee. Mutta pelkään, että tulevaisuudessa maataloustuotanto on suuryritysten käsissä ja jättimäisillä plantaaseilla. Sellaisia ei kiinnosta, ovatko tuotteet vaikkapa geenimuunneltuja.””Pienviljelijä kuokkii maata, jota hän rakastaa ja jonka hän peri esi-isiltään. Siinä on mukana tunnetta. Sellaista maanviljelyä ei ehkä tulevaisuudessa ole.””Ilmasto muuttui jo”Reilu kauppa on tukenut viljelijöitä sopeutumisessa ilmastonmuutokseen ennenkin, mutta tulevissa panostuksissa tämä työ korostuu. Suomen Reilu kauppa ry on verkostossa aktiivisimpia toimijoita tällä saralla.Xiomara Paredesin mielestä suunta on ainoa oikea.”Viljelijän kannalta tilanne on nyt se, että tuottavuus vähenee ja kulut kasvavat.”Viljelijöiden tukemisen lisäksi Reilun kaupan toimijat haluavat vaikuttaa ilmastopolitiikkaan. CLAC osallistuu muiden muassa Pariisin ilmastoneuvotteluihin marras-joulukuussa. Tarkoitus on tavata päättäjiä ja muita järjestöväkeä — kertoa viljelijöiden kokemuksia ja vaikuttaa päätöksentekoon.”Ilmasto muuttui jo. Emme elä scifi-elokuvaa, ei tätä enää saa poiskaan. Mutta jos maat eivät vähennä päästöjään, ilmastonmuutos pahenee.”Surullisten tarinoiden lisäksi päättäjät saavat Pariisissa kuulla rohkaisevia esimerkkejä, sillä niitäkin onneksi riittää. Eri puolilla Latinalaista Amerikkaa on onnistuneesti esimerkiksi kehitelty luonnonmukaisia lannoitteita, jotka tekevät kasveista kestävämpiä. Tällaiset kokeilut ja niiden levittäminen vaativat kuitenkin rahoitusta.Kuluttajalla edelleen roolinsaParedes on Suomessa esittelemässä ja edistämässä Reilua kauppaa, sillä paraikaa vietetään Reilun kaupan viikkoa. Näin ollen hän luonnollisesti kehottaa suosimaan ostopäätöksissä Reilun kaupan tuotteita. Hän on isänsä kautta nähnyt, miten se oikeasti voi muuttaa ihmisen elämää. Mutta myös muu tietoinen kuluttaminen on hänelle tärkeää.”Samalla kun viljelijöiden kulut kasvavat, pysyvät hinnat kaupoissa ennallaan — suurissa marketeissa jopa laskevat.”Hänestä jokaisen tulisi tiedostaa, että jos hinnat kaupassa laskevat, joku maksaa erotuksen. Suurimmassa osassa tapauksista se on ketjun perillä oleva tuottaja.”Meille opetettiin yliopistossa kysynnän ja tarjonnan lakia. Se laki on tuottajien kannalta hyvin epäreilusti säädetty.”Ja kuluttaja voisi pohtia myös nirppanokkaisuuttaan, mitä tulee mielikuviin laadukkaista tuotteista. Jos lämpötila ei ole täydellinen, tulee banaaniin läikkiä. Sokeri on supermakeaa vain, jos viljellessä lämpötilaero yön ja päivän välillä on riittävä. Sama koskee appelsiineja, joista tulee kauniin oransseja vain, jos yöllä on viileää ja päivällä kuumaa. Voi olla, että kauneimpiin väreihin pystyvät pian vain jättimäiset toimijat.”Ehkä me tietoisemmat kuluttajat voisimme oppia syömään appelsiineja, jotka ovat vähän tavallista keltaisempia?” Paredes ehdottaa.