Hyvinvointia uhkaa veropako, ei sitä suitsivat aloitteet

Suomessa pitäisi olla enemmän huolissaan OECD:n veropohjan rapautumista ja voittojensiirtoa ehkäisevästä BEPS-hankkeesta kuin veroparatiiseista. Näin linjaa Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan 29. huhtikuuta. Väite perustuu väärinymmärrykselle.

Teksti: Lyydia Kilpi Kuva: Nick Kenrick

BEPS-hanke sisältää 15 toimenpidesuositusta, joiden kansalliseen toimeenpanoon myös Suomi on sitoutunut. Toimenpiteiden tarkoituksena on tukkia kansainvälisen verojärjestelmän porsaanreikiä, joita monet suuryritykset tällä hetkellä käyttävät hyväkseen. Näihin kuuluvat esimerkiksi tilanteet, joissa kaksinkertaista verotusta estävät sopimukset johtavat kaksinkertaiseen verottamatta jättämiseen sekä löyhät siirtohinnoittelusäännöt ja puutteellinen väliyhteisölainsäädäntö, joiden puitteissa yritys voi verot välttääkseen siirtää tuloaan ulkomaiseen tytäryhtiöön.OECD:n pyrkimyksenä on siis varmistaa, että voittoja ei keinotekoisesti siirretä matalan verotuksen maihin. Tämä ehkäisee aggressiivista verosuunnittelua ja joissain määrin myös valtioidenvälistä verokilpailua. Yritysverokannat ovat romahtaneet viimeisen 20 vuoden aikana. Pääoma on globalisoitunut verotuksen pelisääntöjä nopeammin. Ensisijaisena haasteena ei ole se, mihin yritykset veronsa maksavat, vaan maksavatko ne niitä lainkaan.* * *Keinotekoisen voitonsiirron keinot ovat usein härskejä ja paljastuessaan niiden tarkoitus on ilmeinen. Ranskan viidellä suurimmalla pankilla on veroparatiiseissa vain kuudennes työntekijöistään, mutta niissä kirjataan neljännes liikevaihdosta ja jopa kolmannes voitoista. On ilmeistä, että tytäryhtiöitä on perustettu veroparatiiseihin nimenomaan veronvälttelytarkoituksessa. Sääntelyä kehittämällä tällaiset voitot voitaisiin verottaa Ranskassa.Kun yritysverotuksen syöksykierre saadaan tukittua, päästään tietenkin puhumaan myös globaalin veropotin jakautumisesta. EU:ssa on syksyllä tulossa uuteen käsittelyyn yhteinen yhdistetty yritysveropohja. EU-alueella tehdyt voitot ja tappiot laskettaisiin yhteen ja se, minne verot maksetaan, määräytyisi sen mukaan missä voitot on tehty ja taloudellinen toiminta tapahtunut. Yhdistetty veropohja taltuttaisi voitonsiirtoa sisämarkkinoilla ja helpottaisi yritysten hallintoa.Verotulojen jakautuminen jäsenmaiden kesken kuitenkin riippuisi siitä, kuinka paljon painoarvoa esimerkiksi työntekijämäärälle annetaan suhteessa liikevaihtoon jakamiseen käytetyssä kaavassa. Tästä on odotettavissa pitkä vääntö jäsenmaiden kesken. Komissio aikookin esittää vaiheittaista lähestymistapaa, jonka ensimmäisessä vaiheessa yhtenäistettäisiin vain verotettavien voittojen laskentatapa.* * *Toinen kysymys on verotulojen jakautuminen kehitys- ja länsimaiden välillä. OECD:n malliverosopimus suosii verotuksessa yrityksen kotimaata sen maan kustannuksella, johon sijoitus suuntautuu. Malli toimii länsimaiden eduksi, sillä yleensä sijoitukset suuntautuvat niistä kehitysmaihin eikä päinvastoin. Reiluista globaaleista verotuksen pelisäännöistä sopiminen auttaisi köyhiä maita keräämään enemmän verotuloja oman kehityksensä rahoittamiseksi.Tämä ei olisi Suomelta pois. Kehitysyhteistyön tarve vähenisi, ja vauraammat yhteiskunnat ovat yleensä myös vakaampia. Uusia markkinoitakin avautuisi. Kansainvälisen verojärjestelmän suurin epäoikeudenmukaisuus on tällä hetkellä, että joukko suuria monikansallisia yrityksiä välttyy maksamasta veroja. Jos tätä ongelmaa ei ratkaista, uhkaa verotulojen syöksykierre sekä meitä että muita. Kyse ei ole nollasummapelistä kuten Helsingin Sanomat väittää.Lue lisää ranskalaispankkien verosuunnittelusta: http://kepa.fi/teemat/kehitysta-ja-politiikkaa-blogi/17508