Takana kaksi tiivistä päivää Syyria-asiaa. Tiistaina 24.1. YK julkaisi Suomen isännöimässä kansainvälisessä kokouksessa kaksivuotisen suunnitelmansa syyrialaisten tukemisesta ja edellisenä päivänä oli oheistapahtumia. Oppimisen lisäksi kotiin viemisiksi kertyi alakuloa, tyytyväisyyttä, ihastusta ja pettymystä.
Säätytalon täpötäyttä salia katsellessa ja eri maiden puheenvuoroja kuunnellessa mieleen hiipi suru ihmiskunnan kyvyttömyydestä elää rauhanomaisesti. Hiisin sota! Miten ihanaa olisi, ettei resursseja tarvitsisi käyttää lennättämään kymmenittäin ihmisiä keskustelemaan päiväksi tuesta syyrialaisille, ja ettei miljoonien syyrialaisten tarvitsisi paeta väkivaltaa.
* * *
Hyvää oli se, että viranomaisten ja YK-edustajien puheissa toistui kannatettava muutos. Etenkin YK:n kehitysohjelman pääjohtaja Helen Clark esitteli vakuuttavasti uudistunutta lähestymistapaa. Nyt mennään kohti tukea ihmisten omalle toiminnalle ja omistajuudelle – sitä vaikeasti suomenkieleen kääntyvää resilienssiä. Uutta suuntaa sanottavat paikallisten instituutioiden huomioiminen, kansalaisyhteiskunnan ja naisten strategisen roolin tunnistaminen, eri sektoreiden välinen tiivis yhteistyö ja tasapaino humanitaarisen avun ja pitkäjänteisen kehitysavun välillä.
Syyrian toimintaympäristö vaatii joustavuutta, rahoituksesta ja suunnittelusta toteutukseen ja raportointiin. Kansalaisjärjestöedustaja Christel Butman kehui Euroopan komissiota sekä Ruotsin ja Tanskan kehityspoliittisia osastoja sujuvasta, avoimesta ja luottavaisesta yhteistyöstä. Näin ne turvaavat Whole of Syria -konsortiolle mahdollisuuden etsiä tilannekohtaisesti parhaat toimintatavat. Hienoa on myös Suomen tuki FELMin Syria Initiative -hankkeelle.
* * *
Ihastusta synnyttivät syyrialaiset aktiivit, heidän painavat puheenvuoronsa, energiansa ja työnsä Syyriassa. Heidän viestinsä kuuluivat etenkin kansalaisjärjestöjen seminaarissa, ja välittyivät mediassa laajemmalle yleisölle. Eva Zidan ja Omar Abdulaziz Hallaj painottavat, miten tärkeää on saada syyrialaiset rakentamaan yhdessä tulevaisuuttaan. Eri ryhmittymien ja alueiden välistä epäluuloa ja eriytymistä vahvistavat usein myös kansainväliset toimijat. Opittavaa on siitäkin, että syyrialaisella kansalaisyhteiskunnalla on valmiudet toimia ja että sen aktiivit ovat valmiita ottamaan tukea vastaan silloin, kun voivat itse vaikuttaa sen sisältöön.
Pettymys kumpuaa siitä, ettei syyrialaisilla edelleenkään ole oikeutettua vahvaa paikkaansa kaikessa maahansa liittyvässä kansainvälisessä keskustelussa ja toiminnassa. Syyrialaisten ääni kuului myös Helsingin tapaamisessa valitettavan rajoitetusti, ja YK jätti paljon arvokasta kokemuksellista asiantuntijuutta käyttämättä.