koululuokka
Uusi opetussuunnitelma näkee globaalikasvatuksen koulujen perustehtävänä. Perusopetuksen tulee siis osaltaan luoda edellytyksiä kestävälle kehitykselle ja kasvattaa globaalitaidot omaavia maailmankansalaisia. Kuva: Uusi opetussuunnitelma näkee globaalikasvatuksen koulujen perustehtävänä. Perusopetuksen tulee siis osaltaan luoda edellytyksiä kestävälle kehitykselle ja kasvattaa globaalitaidot omaavia maailmankansalaisia.

Ihmisyydestä se lähtee

Uusi opetussuunnitelma toi globaalikasvatuksen peruskoulun ytimeen. Tavoitteena on kasvattaa aktiivisten kansalaisten sukupolvi, joka pystyy toimimaan globaalissa maailmassa ja rakentamaan kestävää tulevaisuutta. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Teksti: Kirsi Koivuporras-Masuka Kuva: woodleywonderworks

Maailma on viimeisen vuosisadan aikana muuttunut radikaalisti. Pääasiassa muutoksen moottorina ovat olleet ihmiset itse – ja olemme myös joutuneet toteamaan, ettei kehitys nykymenolla ole kestävää.

Koulutuksella ja koululla on iso rooli yhteiskuntien muokkaamisessa ja yhteen aikamme suurimpaan haasteeseen vastaamisessa. Miten rakentaa kestävää tulevaisuutta, antaa uusille sukupolville sellaiset eväät, että he pärjäävät globaalissa maailmassa ja vaikuttaa siihen, ettei eriarvoistuminen kasva?

Isoja kysymyksiä, joiden edessä on helppo lannistua. Tuskaa helpottaa kuitenkin jo tapahtuneen kehityksen huomaaminen. Muutama vuosikymmen sitten esimerkiksi yhtenäisen koulutuksen kaikille takaavaa peruskoulua pidettiin mahdottomana ajatuksena.

”Toivon ylläpitäminen on tärkeää. Pitäisi välittää lapsille ja nuorille viesti siitä, että sillä on väliä, mitä teemme ja miten aikamme kulutamme”, toteaa opettaja ja Maailmankouluverkoston koordinaattori Hanna Niittymäki.

Kestävän kehityksen haasteeseen on lähdetty vastaamaan myös uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Uusi OPS tunnistaa koulujen merkityksen yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamisessa ja näkee globaalikasvatuksen koulujen perustehtävänä.

Perusopetuksen tulee siis osaltaan luoda edellytyksiä kestävälle kehitykselle ja kasvattaa globaalitaidot omaavia maailmankansalaisia.

Maailmankansalaisuuden ydinjuttu

Kestävä kehitys edellyttää, että meillä kansalaisilla on valmiudet, tiedot ja taidot toimia paitsi globaalissa maailmassa myös vaikuttaa ja osallistua yhteiskunnan toimintaan paikallisesti. Monet tarpeellisista taidoista ovat sellaisia, joista on muodostunut suomalaisille itsestäänselvyyksiä.

”Globaalien taitojen perustana on monia perinteisiä taitoja, kuten esimerkiksi lukutaito”, toteaa professori Jouni Välijärvi, joka johtaa koulutuksen tutkimuslaitosta ja PISA-tutkimusta Suomessa.

Välijärvi kuitenkin huomauttaa, ettei huomiota saisi viedä liiaksi yksittäisiin taitoihin tai keskittyä yksinomaan digiajan haasteisiin tai mahdollisuuksiin. Maailmankansalaiseksi kasvamiseksi myöskään ihan riitä, että matkustelee paljon.

Maailmankansalaisuuden ydinjuttu on ihmisyydessä.

”Meillä on myös Suomessa vaarana, että taidot nähdään liian teknisinä. Maailmankansalaisen taidot ovat tulevaisuuden globaalia sivistystä: kykyä ymmärtää muita kulttuureita, empatiakykyä, valmiuksia vuorovaikutukseen, argumentointitaitoja ja niin edelleen”, korostaa Välijärvi. 

Lisäksi tärkeää on kyky kriittiseen ajatteluun ja terveeseen kyseenalaistamiseen.

Tekemisen ja kokemusten kautta

Opetussuunnitelman mukaisen globaalikasvatuksen toteuttaminen vaatii kouluilta uudistumista, mutta ei mahdottomia. Tätä mieltä ovat selvästi sekä Niittymäki että Välijärvi sekä Opetushallituksen yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen johtaja Jorma Kauppinen.

”Kysymys on siitä, että opettajat ottavat globaalikasvatuksen asiakseen ja heillä on tähän mahdollisuus. Onko tunneilla aikaa pysähtyä ja oppia tekemällä? Koulujen toimintakulttuurilla on tässä suuri merkitys, ei tämä kaadu resursseihin”, Kauppinen toteaa.

”Opettajilla tulisi olla riittävästi vapautta. Keinoista tärkeitä ovat kokemuksellisuus ja käytännössä tekeminen”, jatkaa puolestaan Välijärvi.

Opettajana Niittymäki allekirjoittaa myös kokemuksellisuuden ja arkisten tilanteiden hyödyntämisen globaalikasvatuksesta: se lähtee luokassa oman vieruskaverin kohtelusta.

”Yritän tarjota oppilaille kokemuksia, joiden varassa empatiakyky voi kasvaa. Opettajan roolina on pitää esillä yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiä, olla hyvä roolimalli ja koskettaa sydämiä. Arvoihin voi tutkitusti vaikuttaa”, sanoo Niittymäki.

Tasa-arvoiset taidot kaikille

Sekä Kauppinen että Välijärvi ovat erityisen huolestuneita eriarvoisuuden kasvusta. Globalisaatioon suhtaudutaan myös eri tavoin, ja siihen vaikuttavat esimerkiksi taloudellis-sosiaalinen tausta ja asuinpaikka.

”Opetuksessa keskeistä olisi tavoittaa opiskelun mielekkyys, että oppilaat kokevat koulunkäynnin mielekkäänä. Lisäksi tämä on yhteinen opintomatka, meidän tulisi kuunnella lapsia ja nuoria aidommin ja ottaa heidät mukaan”, toteaa Niittymäki.

”Koulutuksen tulisi myös vastata eriarvoisuuden haasteeseen, meidän pitäisi saada tasa-arvoiset taidot kaikille”, jatkaa Kauppinen.

Nuorten globaalitaitoja mitataan ensimmäisen kerran myös osana PISA-tutkimusta vuonna 2018. Välijärvi kuitenkin myöntää, että globaalitaitojen mittaaminen maailmanlaajuisesti vertailukelpoisella tavalla on haasteellista, eikä hän ole ihan varma siitäkään, onko se järkevää.

”Mittaamisella ei saa tuhota niitä asioita, joita ollaan mittaamassa. Siksi puhun vahvasti sivistyksestä. Globalisaation jalostamisesta yhteiseksi hyväksi, kilpailullisesta näkökulmasta yhteistyöhön ja toisten ymmärtämiseen.”

Juttu pohjautuu Koulu maailmaa muuttamaan -hankkeen järjestämään paneelikeskusteluun, joka käytiin Educa-messuilla 28.1. Käytännön eväitä globaalikasvatukseen ja järjestöjen tarjontaan voi tutustua osoitteessa globaalikasvatus.fi.