Maailman yhteenlasketun kehitysyhteistyön määrä nousi vuonna 2016 uuteen ennätykseen, kertoo teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD. Ennätyssumma on 142,6 miljardia dollaria (noin 129 miljardia euroa), mikä vastaa 8,9 prosentin kasvua vuodesta 2015. Vuodesta 2000 laskien kehitysapu on kaksinkertaistunut, kun inflaatio ja valuuttakurssit huomioidaan.
Osan kasvusta selittää se, että etenkin Euroopassa pakolaisten vastaanottamiseen käytettyä rahaa raportoitiin aiempaa enemmän kehitysavuksi. Silti kun pakolaiskulut jätetään huomiotta, apu nousi 7,1 prosenttia.
Kasvusta huolimatta kahdenvälinen apu kaikista köyhimmille maille laski 3,9 prosenttia ja yhteenlaskettu apu Saharan eteläpuoliselle Afrikalle laski 0,7 prosenttia.
”Vaikka pitää kiittää hallituksia siitä, että ne ovat säilyttäneet kestävän kehityksen rahoituksen näinä vaikeina aikoina, on mahdotonta hyväksyä, että apu köyhimmille maille vähenee taas kerran”, OECD:n pääsihteeri Ángel Gurría sanoo.
”Viimeaikaiset viestit avun tulevasta tasosta tietyistä avunantajamaista lisäävät huolta entisestään”, Gurría sanoo.
Muun muassa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ilmaissut aikomuksensa leikata maan apua merkittävästi.
Järjestöt: Säännöt eivät toimi
Kansainväliset järjestöt reagoivat OECD:n lukuihin välittömästi.
Eurooppalaisten kehitysjärjestöjen yhteenliittymä Eurodad sanoi, että avun säännöt toimivat huonosti.
”Luvut osoittavat, kuinka avun säännöt voivat saada perverssejä lopputuloksia – tässä tapauksessa ne piilottavat sen, mikä osuus oikeasti menee köyhiin maihin”, kommentoi Eurodadin asiantuntija Polly Meeks.
Myös Oxfam International oli pahoillaan, että maat liioittelevat, kuinka paljon ne käyttävät rahaa köyhyyden vähentämiseen maailmassa.
”Rikkaat maat käyttävät 15,4 miljardia dollaria omien rajojensa sisällä pakolaisten vastaanottamiseen. Jotkut maat ovat myös alkaneet käyttää apua palkitakseen kolmansia maita siitä, että ne tiukentavat rajavalvontaansa”, Oxfam sanoo tiedotteessaan.
”Samaan aikaan 20 miljoonan ihmisen ruokaturva Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on hyvin vakavasti uhattuna.”
Suomi jälleen oman apunsa suurin vastaanottaja
Suomen kehitysapu vuonna 2016 laski 18,7 prosenttia. Suomi käytti kehitysyhteistyöhön 956 miljoonaa euroa, mikä vastaa 0,44 prosenttia bruttokansantulosta, kertoo ulkoministeriö.
Pakolaiskulujen kasvaminen ja EU:n apuun osallistuminen kaunistelevat hieman Suomen tilastoa. Pakolaisten vastaanottamisen kuluja Suomi merkitsi avuksi yhteensä 130 miljoonan dollarin (118 miljoonan euron) edestä, mikä tekee Suomesta oman apunsa kirkkaasti suurimman vastaanottajan.
Suomen jälkeen Suomen apua saivat eniten Afganistan (27 miljoonaa dollaria) ja Nepal (20 miljoonaa dollaria).
Suurimmat leikkauskohteet Suomessa olivat monenkeskinen eli lähinnä YK-järjestöjen ja Maailmanpankin kautta annettava apu (leikkaus 60 prosenttia) ja kansalaisjärjestöiden kautta annettava apu (39 prosenttia).
Suomen tuki pakolaiskuluihin vastaa noin 12,3 prosenttia Suomen tekemästä kehitysyhteistyöstä.
Muiden avokätisyys kuittaa toisten kitsastelun
Suomen ohella Australia, Hollanti ja Ruotsi leikkasivat apuaan merkittävästi. Kokonaissumma maailman avussa nousi, koska iso osa teollisuusmaista kasvatti apuaan. Espanja, Italia, Puola, Saksa, Slovenia ja Tshekki olivat suurimmat kasvattajat. Osassa niistäkin pakolaiskulut muodostavat ison osan.
Vuonna 2016 Luxemburg, Norja, Ruotsi, Tanska ja uutena maana Saksa saavuttivat YK:n suosituksen antaa 0,7 prosenttia kansantulostaan kehitysapuun. Saksan nousu johtuu pakolaisista, sillä yli viidennes sen avusta jää pakolaiskuluihin kotimaahan.
Myös muutamat sellaiset maat, jotka eivät ole OECD:n kehitysapukomitean jäseniä, antoivat aputietonsa OECD:lle. Näiden joukossa ovat Latvia ja Liettua, joiden apu nousi melkein 20 prosenttia ja Viro, jonka apu nousi melkein 30 prosenttia. Kaikkien nousu johtui siitä, että ne maksavat yhä enemmän EU:n (pakollisiin) kehitysapuohjelmiin.
Turkki nosti apuaan yli 60 prosenttia, mikä johtuu maan suuremmasta osallistumisesta humanitaariseen apuun.
Valtaosa avusta sitomatonta – ainakin paperilla
OECD:n pääsihteeri Ángel Gurría huomauttaa järjestöjen tapaan, että ”meidän pitää yhdessä katsoa tarkkaan, mihin raha menee ja mitä avuksi lasketaan”.
Eurodad haluaisi erityisesti kiinnittää huomiota siihen, kuinka apua kanavoidaan yksityiselle sektorille. Apu ei usein mene kaikista köyhimpiin maihin, joissa bisnesmahdollisuudet ovat rajatummat.
”Kampanjoitsijat Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa ovat varoittaneet, että nyt käsillä olevat OECD:lle ehdotetut muutokset avun sääntöihin uhkaavat tehdä enemmän pahaa kuin hyvää”, sanoo Polly Meeks.
”Paitsi paisutella apua, niillä voi luoda uusia mahdollisuuksia sitoa apua oman maan yksityissektorin tukemiseen.”
OECD julkaisi aiemmin huhtikuussa raportin kehitysavun sitomisasteesta, eli siitä, kuinka suuri osa avusta on sidottu ostoihin avunantajamaasta. Sen mukaan valtaosa – 82,5 prosenttia – kehitysavusta oli sitomatonta vuonna 2015, mutta tämä osuus on ollut hiljaisessa laskussa.
Avun sitomista OECD ei suosittele, sillä sitä pidetään kalliina ja heikkolaatuisena apuna. On järkevämpää ja halvempaa antaa markkinoiden hoitaa se, keneltä tilataan esimerkiksi laitteet, asiantuntijapalvelut tai maatalouden kemikaalit.
”OECD arvioi sidotun avun olevan jopa 30 prosenttia sitomatonta kalliimpaa”, kommentoi asiantuntija Niina Mäki Kepasta.
”On selvää, että varsinkin nyt kun jaetaan niukkuutta, on tärkeää toimia mahdollisimman kustannustehokkaasti. Lisäksi paikallisesti hankittu ruoka, tuotteet tai vaikkapa osaaminen rakentavat samalla kehitysmaiden omaa taloutta – tämä on yksi Suomen kehityspolitiikan painopisteistä.”
”Vienninedistämisen nimissä ei saa uudelleen alkaa haaskata apurahaa”, Mäki lisää.
Kotimaan yrityksille etulyöntiasema?
Kansallismieliset poliitikot kuitenkin usein pitävät avun sitomisesta: sen avulla hyväntekeväisyys saadaan hyödyttämään vientiä. Siksi osa avunantajista käytännössä antaa kotimaan yrityksille etulyöntiaseman tarjouskilpailuissa erilaisin keinoin.
Tarjoukset voidaan esimerkiksi kirjoittaa niin, että kotimainen yritys voittaa sen muita todennäköisemmin. Esimerkiksi Kanadassa noin 95 prosenttia tarjouskilpailuissa tarjolla olleesta avusta päätyi vuonna 2015 kanadalaisyrityksille, vaikka maan apu on virallisesti sataprosenttisesti sitomatonta. Kaiken kaikkiaan maailmassa 46 prosenttia tarjouskilpailutetuista varoista meni avunantajan oman maan yrityksille.
OECD:n analyysin mukaan sidotun avun osuus on noussut hiljalleen siksi, että silloin kun kehitysapua leikataan, leikkaukset kohdistuvat sitomattomaan apuun selkeästi sidottua useammin.
Suomen avusta sitomatonta virallisesti on 92,6 prosenttia.