Kansalaisjärjestökentän koon vaikutusvallan kasvu erityisesti 1990-luvulta eteenpäin on perustunut yhdistelmään vahvaa kansalaisliikettä ja toisaalta toiminnan samanaikaista ammattimaistumista.
Frank Johanssonin tuore kirja ”Hyvän tekemisen markkinat” ruotii tätä muutosta, yhdistäen yli sadan vuoden mittaisen järjestötoiminnan pitkän kaaren kuvaamisen purevaan aikalaiskritiikkiin.
”Alan toimijat ovat aina halunneet hyvää, mutta oman poliittisen ja taloudellisen asemansa takia he ovat olleet vallanpitäjiä, kun taas auttamisen kohteet ovat useimmiten heikkoja, köyhiä ja altavastaajia”, Johansson kuvaa kirjassa.
Näiden valta-asetelmien parempi ymmärtäminen voi Johanssonin mukaan johtaa myös parempiin lopputuloksiin.
”Kaikki isot järjestöt toimivat ammattimaisesti, ja niiden ’tuote’ eli apu täyttää alan nykyiset vaatimukset”, Johansson toteaa. Huomio tulisikin kiinnittää avun perille menon ruotimisen sijaan perustavanlaatuisempiin kysymyksiin.
Taustalla omat kokemukset
Suurien kehitys- ja ihmisoikeusjärjestöjen kasvu on ollut nopeaa, mutta mitä niiden kasvu on tehnyt taustalla olevalle liikkeelle? Voivatko ammattimaistuneet järjestöt säilyttää merkityksensä ja tehonsa ilman sitä?
Amnestyn Suomen-osaston pitkäaikaisena toiminnanjohtajana Johansson on ollut näköalapaikalla seuraamassa alan kasvua. Kirjan lähtökohtana oli omakohtainen kokemus ”ja samalla tietty turhautuminen siihen, että kasvusta huolimatta emme ole saaneet aikaan ’parempaa maailmaa’”, kuten Johansson turhautuneena kuvailee
”Haluan kuvata, avata ja pohtia kansainvälistä hyvän tekemistä toimialana kaikkine dilemmoineen ja ristiriitoineen arvopäämäärien ja arkisen tekemisen välisten erojen kautta”, Johansson kirjoittaa.
Kirja ei ole toki ensimmäinen laatuaan. Kehitysmaatutkimuksessa järjestöjen tutkimuksesta on tullut merkittävä tutkimushaara, ja toisaalta Suomessa on julkaistu useita kehitysyhteistyön historiaa ja nykytilaa käsitteleviä kirjoja. Osittain Johansson vetää yhteen näiden tuloksia.
Liiketalous, markkinointi ja järjestöt
Vaikka Johansson pohtii kirjassaan monia eri teemoja valkoisen miehen taakasta uskontojen rooliin, sen tärkein anti liittyy kuitenkin järjestökentän ja markkinoitumisen väliseen suhteeseen.
Kasvu on Johanssonin mukaan johtanut tilanteeseen, jossa järjestöjen johtopaikoilla suositaan enenevissä määrin liiketalouden ja markkinoinnin osaajia.
Liiketaloudella ja markkinoinnilla on paikkansa, mutta järjestöalan koulutusohjelmissa ”keskitytään kuitenkin organisaation kehitykseen, strategiseen johtamiseen ja tehokkuuden kasvattamiseen, ei poliittisen muutoksen aikaansaamiseen tai yhteiskunnalliseen mobilisaatioon,” Johansson luotaa.
Tämä on auttanut ammattimaistamaan varainhankintaa, mutta toisaalta se aiheuttaa yhä useammin konflikteja järjestöjen keinojen ja päämäärien välillä.
Avun haastava kuvasto
Markkinoiden ja hyvän tekemisen väliset jännitteet näkyvät esimerkiksi järjestöjen varainhankinnassa käytettyjen kuvien ja viestien kehityksestä, uskoo Johansson. Hänen mielestään viestinnässä näkee yhä enemmän tunteisiin vetoavia tarinoita ja lahjoittajan oman kokemuksen korostamista.
Myös sosiaalinen media korostaa näitä piirteitä. Tykkäysten ja kommenttien jahti voi Johanssonin mukaan johtaa järjestöjen viestinnässä populismiin.
”Yksinkertaiset, iskevät tai jopa sensaatiohakuiset viestit näkyvät paremmin, kun taas vaikeampi ja syventävä viesti pudottaa järjestön rankingin alhaisemmalle tasolle.”
Hän toteaa myös viestinnän tutkija Lilie Chouliarakia lainaten, että ”positiiviset vetoomukset eivät lainkaan pohdi (kehitysapu-)interventioiden rajallisuutta kestävää yhteiskunnallista muutosta edistettäessä, kun ne piilottavat kehityksen monimutkaisuuden.”
Yhtenä ratkaisuna Chouliaraki ehdottaa viestintää, joka palauttaisi ongelmat ja auttamisen ristiriidat avun kuvastoon ja kerrontaan.
Tueksi tarvitaan Johanssonin mukaan laajempaa liikettä.
”En usko, että maailmaa voi muuttaa merkittävästi vain ammattilaisten voimin vaan siihen tarvitaan myös laajoja ihmisjoukkoja, jotka haluavat olla mukana vaikuttamassa poliittisiin päätöksiin muullakin tavalla kuin lahjoittamalla,” Johansson summaa.
Frank Johansson : Hyvän tekemisen markkinat. Gaudeamus, 2017.
,
Kommentti: Voiko muutosta tapahtua ilman liikettä?
Yhteiskunnallisen liikkeen ja ammattimaistumisen välinen ristiriita on leimannut kehitysmaajärjestöjä pitkään, ja aihe on tällä hetkellä taas hyvin ajankohtainen.
Taustalla on kysymys siitä, minkä lainalaisuuksien mukaan yhteiskunnallinen muutos etenee. Ainakin kehitysmaateeman osalta merkittävimmät poliittiset muutokset ovat perinteisesti nivoutuneet yhteen aktiivisen kansalaisliikehdinnän kanssa.
Aikoinaan tämä kansalaisliikehdintä otti kehitysmaa-aktivismin muodon, ja 2000-luvun alkupuolella se näkyi globalisaatioliikkeen kautta. Molemmissa tapauksissa tuloksena oli kauaskantoisia poliittisia prosesseja, jotka johtivat myös konkreettisiin muutoksiin.
Osaltaan nämä poliittiset ja vastakkainasetteluun nojanneet liikkeet loivat myös maaperää ammattimaisten kehitysjärjestöjen nykyiselle kasvulle.
Nyt poliittinen liikehdintä keskittyy Suomessa korostetusti kansallista itsekkyyttä korostaviin ja kehitysyhteistyötä vastustaviin ryhmiin, jotka ovat viime vuosina muovanneet tehokkaasti poliittista asialistaa. Kehitysmaakysymysten takana ei ole ollut vastaavaa liikehdintää, ja niiden osalta on otettu takapakkia.
Pidemmällä aikavälillä laajemman poliittisen tuen häviäminen voi olla kohtalokasta. Ainakaan Johansson ei kuitenkaan vaivu pessimismiin.
”Olisiko nyt itse asiassa olemassa mahdollisuus uuden solidaarisen globalisaatioliikkeen käynnistämiselle?” hän kysyy, viitaten muun muassa Bernie Sandersin presidenttikampanjaan Yhdysvalloissa ja Jeremy Corbynin luomaan liikkeeseen Britanniassa.
Aihe on ajankohtainen myös Kepan ja kehitysjärjestöjen EU-yhdistys Kehyksen käynnissä olevan yhdistymisprosessin näkökulmasta. Missä määrin niiden lopputulos tulee painottamaan organisaation ulkoista tehokkuutta, ja missä määrin huolehditaan kansalaisliikkeen ja siihen kuuluvan pitkän aikavälin yhteiskunnallisen vaikuttavuuden jatkosta?
Johansson ei ole kirjassaan ehtinyt tämän ajankohtaisen kysymyksen äärelle, mutta sen pohdintaan Hyvän tekemisen markkinat antaa kyllä monia työkaluja.