Tälle pohjalle Kehys rakensi Itämeren ja Välimeren alueiden kansalaisyhteiskuntia yhteen tuovan projektin. Anna Lindh -säätiön tuella ja yhteistyössä kuuden eri maan kansalaisjärjestöjen kanssa Kehys käynnisti vuonna 2009 ”Facilitating Political Dialogue in the Baltico-Mediterranean Axis” -projektin. Suomesta projektiin osallistui myös Suomen Anna Lindh -verkostoa koordinoinut TAPRI, ja istuin projektin johtoryhmässä.
Hankkeen tavoitteena oli lisätä dialogia Itämeren ja Välimeren alueiden, eli kahden EU:n äärilaidoilla sijaitsevan alueen välillä. Toiveena oli saada alueet näkemään toisensa yhteistyökumppaneina, eikä ainoastaan vastapuolina. Myös EU:n Itämeren ja Välimeren strategiat olivat projektissa huomioituja, ja hankkeen tavoitteena olikin toimia vahtikoirina näiden suhteen.
Projektin temaattisiksi painopisteiksi valikoituivat muuttoliike, kulttuuri ja ympäristö. Jo tuolloin, lähes kymmenen vuotta sitten, muuttoliike puhututti sekä Välimeren että Itämeren alueilla. Muukalaisvihamielisyys oli nousussa ja kulttuurienväliselle dialogille oli tarvetta. Meren ylittävät siirtolaiset kohtasivat ennakkoluuloja ja suvaitsemattomuutta. Lisäksi jo tuolloin populistiset ääriliikkeet vahvistuivat niin Euroopan pohjois- kuin eteläosissa, ja Välimeren etelä- ja itäosissa erityyppiset ääriliikkeet aiheuttivat huolta.
Hankkeessa kehitettiin dialogia alueiden välillä temaattisissa pyöreän pöydän keskusteluissa. Hankkeen puitteissa järjestettiin myös seminaareja – Välimeren alueen siirtolaisuutta käsiteltiin Helsingissä kesäkuussa 2010 ja kansalaisyhteiskuntien alueellista yhteistyötä Itämeren, Välimeren ja Mustanmeren alueilla Ateenassa lokakuussa 2010. Kun projektin tuloksia esiteltiin keväällä 2011, toimi kyseessä oleva seminaari myös erinomaisena tilaisuutena analysoida Arabikevääksi kutsuttua ilmiötä sekä Itämeren ja Välimeren yhteistyön tulevaisuutta.
Siirtolaisuuden osalta projektin suositukset ovat edelleen ajankohtaisia: maahanmuuttopolitiikan tulisi turvata erityisesti siirtolaisten ja pakolaisten oikeudet sekä kuulla heitä päätöksenteossa.
Suomen osalta jo projektin aikana oli selvää, että väestön ikääntyessä tarvitaan työvoimaa ulkomailta. Tämä ei kuitenkaan ole välittynyt julkiseen keskusteluun. Maahanmuuttajia kritisoivat äänet saivat jo tuolloin mediassa huomattavasti enemmän tilaa kuin muuttoliikkeen positiivisia vaikutuksia korostavat.
Hanke oli yksi suurimmista Anna Lindh -säätiön siihen mennessä rahoittamista hankkeista, mistä suuri kiitos kuuluu projektin vetäjänä toimineelle Kehykselle. Erityisesti kehityspoliittinen johdonmukaisuus, jo tuolloin Kehykselle tärkeä teema, toi projektiin uudenlaista näkemystä. Hanke ei tarkastellut vain ympäristöongelmia, kulttuuria tai maahanmuuttoa, vaan kaikkia näitä yhdessä.
Vaikka toimijoiden välillä yhteistyö voi ajoittain olla hankalaakin, Välimeren ja Itämeren dialogihanke osoitti, että yhteisten haasteiden ratkominen ja toisilta oppiminen rikastuttaa lopulta kaikkia osapuolia. Kansalaisjärjestöjen yhteistyö valtionrajojen yli on tänäkin päivänä erinomaisen tärkeää. Samankaltaista rakentavaa dialogia ja vertaisoppimista Kehys edistää edelleen, josta esimerkkinä toimii parhaillaan käynnissä olevan projekti, joka tähtää venäläisten ja pohjoismaalaisten järjestöjen yhteistyön vahvistamiseen.