EU:n kestävän kehityksen toimet kaipaavat kunnianhimoa

Vuonna 2015 Euroopan unioni oli etunenässä luomassa kunnianhimoisia ja transformatiivisia kestävän kehityksen tavoitteita YK:ssa. Kuitenkin EU:lta puuttuu edelleen oma strategia siitä, kuinka unioni toteuttaa kestävää kehitystä. EU-tasolla tarvittaisiin pikaisesti kattava ja kokonaisvaltainen kestävän kehityksen ohjelma, joka kokoaisi yhteen ulkoiset ja sisäiset ulottuvuudet.

Teksti: Rilli Lappalainen

EU-jäsenmaat ovat kehottaneet komissiota laatimaan kattavan toimintaohjelman kestävän kehityksen toimeenpanemiseksi. Viime kesäkuussa annetuissa neuvoston päätelmissä jäsenvaltiot kehottivat komissiota tekemään kestävän kehityksen toimeenpanosta nykytilan arvioinnin eli gap-analyysin, määrittelemään uusia toimia kaikilla politiikan aloilla sekä laatimaan EU:n laajuisen kestävän kehityksen toimenpanosuunnitelman määräaikoineen, tavoitteineen ja konkreettisine toimenpiteineen

Komissio on ilmoittanut laativansa aiheesta reflektiopaperin ja siitäkin lupaus saatiin vasta viime syksynä. Komission oma ehdotus kestävän kehityksen toimeenpanosta ei sisällä suuria uudistuksia tai politiikkoja Agenda 2030:n jalkauttamiseksi, vaan sen mukaan kestävän kehityksen toimeenpano katettaisiin ensisijaisesti komission puheenjohtaja Jean–Claude Junckerin vuosille 2015-2019 asettamilla poliittisilla painopisteillä. Komission mukaan kaikki kestävän kehityksen tavoitteet on jo integroitu EU: n nykyisiin painopisteisiin, politiikkoihin ja muihin toimiin.

Jäsenvaltioita edustava Eurooppa-neuvosto totesi myös, että kestävän kehityksen toimeenpanossa tulisi noudattaa kokonaisvaltaista ja johdonmukaista lähestymistapaa, jossa EU:n sisäiset sekä ulkoiset tekijät tulevat huomioiduiksi. Tässä työssä on tärkeää, että neuvoston eri työryhmät varmistavat niiden keskinäisen johdonmukaisuuden ja kestävän kehityksen eri pilareiden välisen koherenssin. Tähän asti neuvoston keskustelut ovat rajoittuneet vain ulkopolitiikan osa-alueisiin. Neuvoston jumbo-työryhmän korvaavalla agenda2030-työryhmällä tulee olemaan keskeinen rooli johdonmukaisuuden vahvistamisessa.

Yhtenä vastauksena jäsenmaiden vaatimuksiin Euroopan komissio kutsui vuoden alussa koolle sidosryhmäfoorumin visioimaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista unionissa. Foorumissa on mukana EU:n instituutioiden lisäksi myös muita toimijoita, kuten kansalaisjärjestöjä. Sidosryhmäfoorumi tarjoaa mahdollisuuden koota näkemyksiä ja ideoita laajalta toimijajoukolta, ja toivottavasti siten tukee politiikan suunnittelua ja seurantaa. Tosin ensimmäinen kokous ei vielä liikoja luvannut, vaan paikalla olleet kokivat, että asiat oli sovittu etukäteen. Foorumilla voi kuitenkin jatkossa olla paikkansa, mikäli sen laajaa osaamista halutaan käyttää hyväksi. Jo se, että tällainen rakenne saatiin luotua, on pieni erävoitto. Meille suomalaisille sidosryhmien osallistaminen on toki normaali toimintatapa, mutta osalle EU-maista se on vielä täysin uutta.

Kestävän kehityksen strategia ja sidosryhmäfoorumi eivät kuitenkaan ole ainoita paikkoja, joilla EU voi toteuttaa kestävän kehityksen tavoitteita. EU:ssa keskustellaan parhaillaan muun muassa EU:n presidentin roolista, parlamentaarikkojen paikkamääristä ja tulevista rahoitusraameista, ja näissäkin keskusteluissa tulisi huomioida kestävän kehityksen periaatteet. Esimerkiksi vastikään käynnistyneet neuvottelut EU:n seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä on erinomainen mahdollisuus muuttaa EU: n sisäisten ja ulkoisten rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa huomioiden kestävän kehityksen tavoitteet. Kuten tavallista budjettimomenttien välillä odotetaan kovaa vääntöä. Tähän asti ainoastaan globaali-otsakkeen alla on pohdittu kestävän kehityksen sisällyttämistä sinne. Niinhän ei tietenkään voi vain olla, vaan kestävän kehityksen tavoitteet ja periaatteet tulee saada mukaan rahoituskehyksiin läpileikkaavasti ja johdonmukaisesti. Esimerkiksi ” ketään ei jätetä jälkeen” -periaatteen toteuttamiseksi köyhyyteen ja epätasa-arvoon puuttuminen tulee huomioida sekä sisä- että ulkopolitiikan budjettikohdissa. Kestävän kehityksen kolme pilaria eli ympäristöllinen, taloudellinen ja sosiaalinen tulee myös huomioida rahoituskehyksissä. Yksi tapa voisi olla se, että kullekin aspektille annetaan 30% varoista tai ainakin luotaisiin mekanismi, joka arvioi, kuinka eri aspektit huomioidaan.

Agenda 2030:n omaksuminen EU:n rahoituksen ohjenuoraksi olisi hieno mahdollisuus vahvistaa EU:n asemaa globaalina toimijana, joka on sitoutunut kansainväliseen yhteistyöhön. Lisäksi se tarjoaisi EU:lle tilaisuuden osoittaa, että kestävä kehitys on olennainen osa Euroopan tulevaisuutta.