Nykymenolla yksikään Afrikan maista ei onnistu poistamaan lasten aliravitsemusta vuoteen 2030 mennessä – vaikka tavoite on kirjattu globaaliksi tavoitteeksi YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelmaan, arvioidaan Nature-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa. Tutkimuksessa on tarkasteltu lasten kasvuhäiriöitä Afrikan maissa vuosina 2000–2015.
Yksi tutkimuksen tekijöistä, globaalia terveyttä seuraavan Institute for Health Metrics and Evaluation -tutkimuskeskuksen johtaja Simon Hay arvioi, että aliravitsemuksen kitkeminen tyystin on ollut pikemmin jonkinlainen ”toiveuni” kuin aivan realistisesti saavutettavissa oleva maali.
”Yritämme tutkimuksellamme osoittaa, että tuon toiveen toteutuminen edelleen on hyvin, hyvin kaukana. Varsinkin tällaisena aikana, jolloin – ainakin Yhdysvalloissa korkeinta valtiojohtoa myöten – kyseenalaistetaan kehitysapu ja sen vaikutukset”, Hay toteaa The Guardianissa.
Huomio vaihteluihin maiden sisällä
Nyt julkaistun tutkimuksen vahvuus on tekijöiden mukaan se, että siinä käydään kaikki Afrikan maat läpi pienissä, 25 neliökilometrin otoksissa, joiden yhteydessä on verrattu paikallisia terveys- ja koulutustietoja toisiinsa.
Tavoitteena oli paikantaa kriisipesäkkeet, joissa lasten heikko ravitsemus ja alhainen koulutustaso pahiten kohtaavat. Näitä alueita löytyy läpi Sahelin alueen myös niistä maista, joissa lasten ravitsemustilanne on koko maan tilastojen mukaan parantunut.
”Suurin osa aiemmasta tutkimuksesta on tehty kansallisella tai parhaimmassa tapauksessa maakunnallisella tasolla. Sellainen näkökulma jättää huomiotta maiden suuren sisäisen vaihtelun”, Hay arvioi.
Kuvaava esimerkki tulee Nigeriasta. Jos valtiota tarkastellaan kokonaisuutena, kävivät lapset vuonna 2015 koulua keskimäärin seitsemän vuotta. Mutta kun verrataan pelkästään maan pohjoisia ja eteläisiä osia, koulutuskuilu venähtää kahdesta vuodesta kymmeneen. Vastaavia huimia eroja on ravintotilanteessa.
Jos globaali aliravitsemustavoite aiotaan vielä saavuttaa, tai päästä edes lähelle sitä, on Hayn mukaan nyt investoitava siihen, että yhteiskunnallista eriarvoisuutta saataisiin kavennettua. Sillä juuri tämä johtaa epäsuhtaan myös lasten ravitsemus- ja terveydentilassa.
Tutkimuksen mukaan vähiten aliravitsemuksesta johtuvat lasten kasvuhäiriöt vähenivät vuosina 2000–2015 niissä maissa, jotka kärsivät konflikteista ja vastaanottivat muita vähemmän lasten terveyden parantamiseen suunnattua apua, kuten Keski-Afrikan tasavalta ja Somalia.
Kofi Annan: Täsmätietoa tarvitaan
Myös YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan painottaa tutkimuksen esipuheessa mahdollisimman yksityiskohtaisen ja kattavan tiedon merkitystä nälän ja aliravitsemuksen vastaisessa työssä.
”Näin tarkka esitys tuo mukanaan valtavan vastuun toimia. Tutkimus kertoo hallituksille, kansainvälisille järjestöille ja avunantajille täsmälleen, minne resurssit ja tuki tulee kohdistaa”, hän toteaa.
Annanin mukaan mallia muissakin Afrikan maissa kaivatusta kansallisesta politiikasta näyttää Senegal, jossa nälän kitkeminen on nostettu politiikan ytimeen. Esimerkiksi aliravitsemuksesta johtuva lapsen hidastunut kasvu väheni lähes kolmanneksella vuosina 2011–2015, kun pääministerin kanslia asetti erityisen ryhmän koordinoimaan työtä aliravitsemusta vastaan.
”Ravinto on yksi tehokkaimpia kehityksen vauhdittajia: se käynnistää hyvän sosioekonomisen kierteen ja parantaa mahdollisuuksia päästä kiinni koulutukseen ja työhön”, hän lisää.
Miksi ihmiset näkevät edelleen maailmassa nälkää? Katso aihetta taustoittava The Guardianin kiinnostava video.