Kehitysyhteistyö on ollut päättyneellä hallituskaudella historiallisessa murroksessa, arvio suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingo analyysissään hallituskauden tuloksista.
Hallituskautta leimasivat paitsi valtavat kehitysyhteistyön leikkaukset, myös rahoituksen suuntaaminen finanssisijoituksiin ja järjestöjen rahoituksen voimakas supistaminen.
Leikkausten takia rahoitus Suomen kehityspolitiikan painopisteille laski merkittävästi edellisistä hallituskausista, vaikka kehitysyhteistyön tuloksellisuus edellyttäisi pitkäjänteisyyttä niin resurssien kuin painopisteiden osalta.
Esimerkiksi naisten ja tyttöjen aseman ja oikeuksien edistämiseen käytettiin noin 40 prosenttia vähemmän kehitysyhteistyörahoitusta kuin edellisellä hallituskaudella.
”Myös ruokaturva ja luonnonvarat ovat aliresursoituja kehitysyhteistyösektoreita, vaikka ne ovat politiikan painopisteitä eikä ilmastokestävyyttä oteta kehitysyhteistyössä vielä riittävästi huomioon. Nopeat leikkaukset ovat paitsi jättäneet miljoonat vaille apua, myös vahingoittaneet Suomen mainetta vastuullisena ja vakaana toimijana kansainvälisesti. Vahinkojen korjaamisessa on seuraavalla hallituksella työsarkaa”, sanoo Fingon vaikuttamistyön johtaja Rilli Lappalainen.
Kehitysyhteistyön rahoitusta leikattiin 40 prosenttia heti hallituskauden alussa, ja rahoitusta kasvatettiin hyvin vähän seuraavina vuosina. Kehitysjärjestöjen rahoitus on laskenut koko hallituskauden ajan ja tänä vuonna se on alimmillaan lähes kahteenkymmeneen vuoteen, alle seitsemässä prosentissa kehitysyhteistyöstä.
”Kansalaisten vapauksia rajoitetaan yhä useammassa maassa, tällä hetkellä lähes 60 prosentissa maailman maita, mikä on äärimmäisen huolestuttavaa kehitystä. Kehittyvissä maissa tuki paikalliselle kansalaisyhteiskunnalle on avainasemassa hyvän hallinnon ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Tukea järjestöille on kuitenkin leikattu merkittävästi, ja osassa maita tuki loppui kokonaan”, Lappalainen sanoo.
Järjestöjen hallituskausiarvio antaa Sipilän hallitukselle kuitenkin myös kiitosta esimerkiksi Kehityspolitiikan tulosraportin koostamisesta ja kehitysyhteistyön tuloksellisuuden osoittamisesta, Kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda 2030:n, raportoinnista edelläkävijämaiden joukossa ja kestävän kehityksen budjetointikokeilusta.
Järjestöjen mukaan Agendan kansallinen toimeenpanosuunnitelma ei kuitenkaan ohjannut hallituksen politiikkaa kestävämpään suuntaan.
”Kestävän kehityksen tavoitteisiin sitoutuminen erityisesti globaalin vastuun osalta ei onnistunut, ja matkaa kohti kokonaistavalaista kestävää kehitystä niin sisä- kuin ulkopolitiikassa vielä on. Onneksi monet puolueet ovat nyt ennen vaaleja suhtautuneet myönteisesti järjestöjen ehdotukseen laatia seuraava hallitusohjelma kestävän kehityksen tavoitteiden pohjalle”, Lappalainen sanoo.
Veropolitiikan osalta kehitysjärjestöjen arvio hallituskauden saavutuksista on myös kriittinen. Toisaalta Suomi sitoutui kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamiseen, mutta ei ottanut huomioon kehittyvien maiden tilannetta omissa verokannoissaan:
Hallitus otti kielteisen kannan julkiseen maakohtaiseen veroraportointiin ja tuki EU:n käsittelyssä suppeaa raportointia, jonka piirissä ovat vain EU-maat ja valikoidut veroparatiisit.
Jos monikansalliset suuryritykset velvoitettaisiin julkistamaan, paljonko ne maksavat veroa kuhunkin toimintamaahan sekä perustiedot toiminnastaan näissä maissa, helpottuisi aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttuminen huomattavasti.
Raportointivelvoitteella olisi suuri merkitys verotuloja tarvitseville köyhille maille, jotka kärsivät suuryritysten verovälttelystä eniten.
Järjestöjen mukaan Sipilän hallitus oli myös ilmastolle tappiollinen, vaikka hallitus veikin läpi myös tärkeitä parannuksia, kuten kivihiilen kieltolain ja tuki Pariisin ilmastosopimusta.
Samaan aikaan kuitenkin se paisutti fossiilisten polttoaineiden käyttöön kannustavia yritystukia, vauhditti metsien hakkuita, vastusti EU:n bioenergian kestävyyskriteerejä, pyrki vesittämään EU:n LULUCF-hiilinieluasetusta ja leikkasi rajusti kehittyville maille suunnattua kansainvälistä ilmastorahoitusta. Vuosien 2015-2018 Suomen omat päästöt eivät enää pienentyneet vaan kasvoivat.
Lue kehitysjärjestöjen kattojärjestön Fingon asiantuntijoiden tarkemmat arviot hallituskauden tuloksista kehityspolitiikan, kestävän talouden, yritysvastuun, ilmastopolitiikan ja kestävän kehityksen näkökulmasta täältä.
Ja täältä kehitysjärjestöjen suositukset Suomen seuraavaan hallitusohjelmaan.