Kolikoita puisella pöydällä.
Vero-oikeudenmukaisuus on periaate, jonka mukaan veroja kerätään ja verotuloja käytetään. Se tarkoittaa myös mahdollisimman läpinäkyvää ja demokraattista taloutta kansallisesti ja kansainvälisesti sekä tasa-arvoista tulonjakoa.

Viesti budjettiriiheen: Veroilla eriarvoisuutta kuriin Suomessa ja maailmalla

Hallituksella on budjettiriihessä paikka edistää veropäätöksillään sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Fingon kestävän talouden asiantuntija Outi Hakkarainen kirjoittaa, miten tämä tapahtuisi.

Teksti: Outi Hakkarainen Kuva: Ollo / iStock

Korona-pandemian aiheuttamat kustannukset, eriarvoisuuden lisääntyminen maailmalla, ilmasto- ja biodiversiteettikriisi ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen. Nämä kaikki edellyttävät Suomelta vahvoja toimia niin kansallisesti, EU-tasolla kuin laajemmin kansainvälisesti.

Verojärjestelmien korjaaminen on näiden toimien ytimessä. Siten voidaan sekä vähentää eriarvoisuutta että kerätä varoja tarvittaviin toimenpiteisiin. Yksinkertaistetusti, vuotavat veropohjat tulee tiivistää sekä muuten korjata verotuksen käytäntöjä nykyistä oikeudenmukaisemmiksi.

Vaikka Suomen hallitusohjelma tavoittelee oikeudenmukaista verotusta, konkreettisissa toimissa on kirittävää. Tällä hetkellä yritysverotuksen aukoista hyötyvät pääosin kansainväliset suuryritykset, pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksella.

Budjettiriihessä hallituksella on mahdollisuus osoittaa poliittista tahtoa edistää veropäätöksillään sosiaalista oikeudenmukaisuutta niin kansainvälisesti kuin kansallisesti. Hallitus on sopinut päättävänsä budjettiriihessä 100–150 miljoonan euron valtiontaloutta vahvistavasta veroratkaisusta.

Arviointi väliyhteisölainsäädännöstä

Osana veroratkaisuaan hallituksen tulisi pian toteuttaa hallitusohjelmaan kirjattu arviointi väliyhteisölainsäädännöstä, eli selvittää lain uudistamisen tarve aggressiivisen verosuunnittelun näkökulmasta. Arvioinnin pohjalta lakiin tehtävät, veropohjaa tiivistävät muutokset tulee viedä eduskunnan käsiteltäväksi heti arvioinnin jälkeen.

Väliyhteisölailla puututaan pöytälaatikkoyhtiöillä tehtävään verovälttelyyn ja torjutaan valtioiden välistä haitallista verokilpailua. Väliyhteisösääntely tuli Suomessa voimaan vuonna 1995, ja viimeksi sitä on muutettu vuonna 2019 EU:n veronkiertodirektiivin toimeenpanon yhteydessä.

Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön tuoreen selvityksen mukaan väliyhteisölain tavoitteet eivät nykyisellään kaikilta osin täyty. Lakiin sisältyvät poikkeukset jättävät tilaa aggressiiviselle verosuunnittelulle ja muutakin parannettavaa on.

Kehittyvien maiden osalta Verohallinnon selvityksessä tulee muun muassa esiin, että toimialapoikkeuksella voidaan nähdä olevan negatiivisia heijastusvaikutuksia kehitysmaihin, ja että tietyt maiden väliset tietojenvaihtoedellytykset asettavat kehitysmaat epätasa-arvoiseen asemaan.

Globaalin oikeudenmukaisuuden ja Suomen kehityspoliittisten linjausten kannalta on tärkeää, että väliyhteisölain uudistamisessa selvitetään ja huomioidaan lain vaikutukset kehitysmaiden mahdollisuuksiin kerätä verotuloja.

Korkovähennysrajoituksen uudistaminen

Toinen keskeinen verouudistus koskeekorkovähennysrajoituksen uudistamista. Hallitus on jo alustavasti sopinut siitä kevään kehysriihessä sekä jo aikaisemmin luvannut, että uudet säännökset saatetaan voimaan vuoden 2022 alusta alkaen.  

Korkokuluilla tapahtuva voitonsiirto tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtiöiden verotettava tulos pyritään laskemaan mahdollisimman alhaiseksi suurten korkokulujen avulla. Näin yhtiö välttyy maksamasta yhteisöveroja toimintamaahansa ja voitot voidaan siirtää korkojen muodossa suoraan omistajille tai matalamman yhteisöveron maassa toimivaan konserniyhtiöön.

Tällaista toimintaa pyritään lainsäädännössä kontrolloimaan elinkeinoverolakiin sisältyvillä korkovähennysrajoituksilla. Suomessa nämä rajoitukset ovat melko löysiä, eivätkä ne siten estä voitonsiirtoa tehokkaasti, kuten Finnnwatchin sähkönsiirtoyhtiöitä koskeva tutkimus osoittaa.

Monikansallisten yritysten korkojärjestelyistä aiheutuvat kielteiset vaikutukset ovat myös keskeinen asia kehittyvien maiden verotuloille. Suomen tulee selvittää oman lainsäädäntönsä mahdolliset ulkoiset vaikutukset sekä jatkaa kehitysyhteistyöllä kehittyvien maiden osaamisen vahvistamista kansainvälisen yritysverotuksen kysymyksissä, osana Suomen verohallinnon asiantuntija-apua.

Hallituksen on myös tärkeää päättää sitovasti kaivosveron käyttöönotosta. Kestävän kehityksen näkökulmasta on hämmentävää, että kansallisvarallisuudeksi katsottavien kaivannaisten hyödyntämisestä ei Suomessa makseta valtiolle tai paikallishallinnolle korvausta. Tämä on kansainvälisesti poikkeuksellista.

Tuoreen kaivosveroselvityksen perusteella kaivosveroja peritään kymmenissä maissa, ja sille on Suomessakin hyvät perusteet. Hallituksen on aika alkaa valmistella lakia kaivosveron käyttöönotosta ja määritellä sen sisältö niin, ettei veroa voi kiertää siirtämällä voittoja ulkomaille.

Kansallisten veroratkaisujen globaalit merkitykset

Kansalliset käytännöt ovat osa globaalia järjestelmää. Niiden rakenteellisella uudistamisella osallistutaan sen edistämiseen, että verotus on maailmanlaajuisesti läpinäkyvää ja johdonmukaista, mikä puolestaan vähentää veroparatiisitaloutta ja korruptiota.  

Kehitysyhteistyöhön saadaan uskottavuutta ja johdonmukaisuutta siten, että tukea antavat maat toimivat omissa yhteiskunnissaan edistyksellisesti ja vastuullisesti. Näin noudatetaan myös kestävän kehityksen Agenda2030-ohjelman universaalia lähestymistapaa.   

Vuosille 2021–2025 ajoitetussa toisessa ATI-aloitteessa, eli Addis Tax Initiativessa todetaan, että kaikilla osapuolilla on oma roolinsa. Kun ATI-kumppaneina olevat kehittyvät maat parantavat omia verojärjestelmiään, tulee ATI-jäsenten toteuttaa analyysejä omien verojärjestelmiensä ulkoisista vaikutuksista ja poliittisesta johdonmukaisuudesta. Tähän on myös Suomi sitoutunut.