Kampanjakuva

Tasa-arvo ei ole valmis – Ministerit kertoivat tasa-arvoteoistaan EU-puheenjohtajuuskaudella

Suomea pidetään kansainvälisesti usein sukupuolten välisen tasa-arvon mallimaana. Viime vuosina tasa-arvoasioissa on kuitenkin otettu jopa takapakkia ympäri maailman. Taantumukselliset arvot ja kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän haastaminen ovat nousussa myös Euroopassa. Siksi suomalaiset järjestöt halusivat haastaa ministerit kertomaan, millaisia konkreettisia toimia he tekivät tasa-arvon eteen Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella.

Teksti: Enni Saikkonen

Sukupuolten välinen tasa-arvo ei saa jäädä vain tasa-arvosta vastaavan ministerin agendalle, vaan sitä pitää ajaa kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana Suomella oli ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa EU:n linjauksiin uuden parlamentin ja komission aloittaessa työtään. Tasa-arvoisen EU:n tekijät -kampanjassa 11 suomalaista järjestöä haastoi ministerit kertomaan, millaisin keinoin he edistävät tasa-arvoisempaa maailmaa Suomen toimiessa EU-puheenjohtajana. 

“Lähtökohtaisesti sukupuolten tasa-arvo tulee hyvin esille sekä Suomen hallitusohjelmassa että EU-puheenjohtajuuskauden ohjelmassa. Kampanjassa halusimme nostaa esiin nimenomaan konkreettisia tasa-arvotekoja”, sanoo Fingon EU-puheenjohtajuuskauden hankkeen projektipäällikkö Anne Peltonen. 

Kampanja käynnistyi 11 järjestön – Suomen kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingon, Amnesty International Suomen osaston, FinnWIDin, Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOSin, Miehet ry:n, Naisjärjestöjen Keskusliiton, Plan International Suomen, Solidaarisuuden, Väestöliiton, Suomen World Visionin ja Suomen UN Womenin – yhteisten suositusten muodostamisella. 

”Olin todella iloinen, että järjestöt lähtivät näin innolla mukaan kampanjaan! Aihe on jokaiselle mukana olevalle järjestölle tärkeä ja kaikkien erityisosaamisen toi arvokasta sisältöä kampanjan suosituksiin”, Peltonen sanoo. 

Yhdeksän ministeriä jakoi tasa-arvotekonsa

Järjestöt laativat tasa-arvoon liittyvät suositukset, jotka lähetettiin kaikille suomalaisille ministereille ja heidän avustajilleen. Vastaanotto oli todella positiivinen: suositukset saivat päättäjiltä kiitosta selkeydestään ja kampanjaan lähti mukaan yhteensä yhdeksän suomalaista ministeriä. Sosiaalisessa mediassa kampanja näkyi ministerien kuvina sekä järjestöjen tasa-arvosuositusten nostoina.  

Ministerien vastaukset kuvaavat hyvin, kuinka sukupuolten välinen tasa-arvo tulee ottaa huomioon jokaisella yhteiskunnan osa-alueella. Ministerit edistivät tasa-arvoa muun muassa talouden, kulttuurin, sosiaalipolitiikan, työn ja ilmastopolitiikan saralla. Useat ministerit korostivat vastauksissaan sukupuolten tasa-arvon olleen Suomen tärkeä prioriteetti jo pitkään. Puheenjohtajana Suomen oli luonnollista ajaa vahvempaa tasa-arvopolitiikkaa ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista EU:ssa.  

Tasa-arvo- ja talouspolitiikan välisen yhteyden vahvistaminen nousi vahvasti esiin useissa vastauksissa. Eurooppaministeri Tytti Tuppuraisen mukaan Suomi esimerkiksi vaatii, että EU:n budjetista tehdään sukupuolivaikutusten arviointi ja että sukupuolitietoista budjetointia kehitetään niin EU-tasolla kuin jäsenmaissakin. 

Tasa-arvo oli agendalla myös useissa Suomen järjestämissä virallisissa ja epävirallisissa tapahtumissa EU-puheenjohtajuuskauden aikana. Useampi ministeri nosti esiin myös vaatimuksen siitä, että EU:n tulee liittyä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi solmittuun Istanbulin sopimukseen. 

Yksikään maa ei saavuta sukupuolten tasa-arvoa 2030 mennessä 

Syksyllä kehitysministerien kokouksessa todettiin, että vaikka useissa maissa ympäri maailman nähdään positiivista kehitystä, on trendi kuitenkin synkkä: yksikään maa ei näytä saavuttavan sukupuolten tasa-arvoa vuoteen 2030 mennessä. Siksi tasa-arvon saavuttaminen vaatii jatkuvaa työtä sekä kansallisesti että kansainvälisesti.  

Järjestöjen toiveena on, että tasa-arvoa täytyy jatkossakin edistää läpileikkaavasti kaikilla politiikan aloilla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tyttöjen ja naisten sekä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisoikeuksien edistämiseen.