Kuvituskuva.
Kuvituskuva. Kuva: Euroopan unioni

EU-puheenjohtajuuskauden hitit ja hudit

Suomi veti kolmannen EU-puheenjohtajuuskautensa läpi itsevarmasti hallituksen sisäisestä poliittisesta kuohunnasta huolimatta. Suuremmilta yllätyksiltä, niin hyviltä kuin huonoiltakin, vältyttiin. Onnistumisina voi pitää hiilineutraaliustavoitetta vuodelle 2050, oikeusvaltioperiaatteen vahvaa puolustamista sekä kestävän kehityksen läpileikkaavuutta. Vähemmälle huomiolle jäivät EU:n kehityspolitiikan tulevaisuus ja yritysvastuun konkreettiset edistysaskeleet.

Vuosi 2019 oli poliittisesti tapahtumarikas niin meillä kuin muuallakin. Suomessa vuosi oli poliittisesti erityisen kiinnostava, kiitos kansallisten vaalien, EU-vaalien ja EU-puheenjohtajuuden. Euroopassa uuden parlamentin lisäksi aloitti uusi komissio. Koko EU:n tulevaisuus puhututti Brexit-keskustelun ja -vaalien takia. Kaiken kaikkiaan vaalien määrä on pitänyt huolen siitä, että äänestäjiä on kuultu, jos he vain vaaliväsymykseltä ovat jaksaneet raahautua äänestämään.

Keväällä Suomessa aloitti uusi hallitus, jolla oli heti edessään harvinaisen kiireinen syksy. Uusien ministereiden piti hypätä heinäkuusta alkaen puheenjohtajan paikalle EU:n ministerineuvostoissa. Myös EU oli muutoksien keskellä: EU-parlamenttivaalien jälkeen parlamentti järjestäytyi kesällä ja uusi komissio nimitettiin syksyllä. Tällä kertaa lähes farssiksi päätynyt komissaarien valintasirkus venyi pitkälle loppuvuoteen. Nämä asiat veivät odotetusti huomiota Brysselissä sekä hidastivat asioiden edistämistä yhteistyössä eri EU:n instituutioiden kanssa.

Tärkeimmät onnistumiset: oikeusvaltio ja hyvinvointitalous

Pohjana Suomen kolmannelle EU-puheenjohtajuuskaudelle oli jo ennen kevään eduskuntavaaleja tehty parlamentaarinen sopimus. Jo sopimusta tehtäessä tiedossa oli, että Suomen kaudella agendalla on monta isoa asiaa: EU:n tulevat rahoituskehykset, Brexitin vaikutus ja ilmastoasiat. Eduskuntavaalien jälkeen uusi hallitus toi lisäksi omia asioitaan agendalle. Näkyvimpiä niistä olivat oikeusvaltioperiaatteen puolustaminen ja hyvinvointitalous.

Suomen kauden näkyvin onnistuminen oli oikeusvaltioperiaatteen puolustaminen. Suomi haluaa, että EU-maat noudattavat EU:n perusarvoja, jotka takaavat esimerkiksi ihmisten tasavertaisen kohtelun ja oikeudet. EU joutuikin puheenjohtaja-Suomen johdolla kovistelemaan aiheesta esimerkiksi Unkaria. Sitovia päätöksiä EU-rahoituksen sitomisesta oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen ei vielä saatu aikaan, sillä rahoitusneuvottelut ovat vielä kesken. Oikeusvaltioperiaatteen puolustaminen ja aktiivinen esillä pitäminen ovat jo itsessään hatunnoston arvoisia suorituksia. Se, miten Kroatia pystyy tai haluaa asiaa edistää omalla puheenjohtajuuskaudellaan, jää nähtäväksi.

Toinen Suomen onnistuminen oli kestävän kehityksen edistäminen EU:ssa. Joulukuussa yleisten asioiden neuvosto hyväksyi hyvät päätelmät, jotka käytännössä sitovat kestävän kehityksen yhä laajemmin EU:n toimintaan.

Päätelmissä viitataan myös osana Fingon EU-puheenjohtajuuskausihanketta järjestettyyn Beyond Growth – Indicators and Politics for People and Planet -konferenssiin, joka kokosi Helsinkiin yli 180 asiantuntijaa keskustelemaan siitä, kuinka tuoda hyvinvointi ja kestävyys talouden ja päätöksenteon keskiöön.

Konferenssin osallistujat laativat kunnianhimoiset politiikkasuositukset siitä, millaisia konkreettisia askeleita EU:n tulisi ottaa kohti kestävämpää taloutta. Suosituksissa peräänkuulutettiin vaihtoehtoja talouskasvukeskeiselle ajattelulle ja politiikalle, korostettiin ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin nivoutumista yhteen sekä tarkasteltiin hyvinvointitaloutta globaalissa kontekstissa. Suositukset nivoutuvat Suomen puheenjohtajuuskauden virallisen hyvinvointitalouden teemaan, mutta myös haastavat ja täydentävät sitä.

Puheenjohtajana Suomi yritti myös hienosti edistää direktiiviä julkisesta maakohtaisesta raportoinnista (country-by-country-reporting, CBCR), jolla suuryritysten veronmaksua saataisiin nykyistä avoimemmaksi ja oikeisiin maihin kohdistuvaksi.

Kansalaisjärjestöt ovat jo vuosia kampanjoineet maakohtaisen raportoinnin puolesta, komissio on tehnyt asiassa esityksen vuonna 2016 ja Euroopan parlamentti on äänestänyt sen puolesta. Suomi esitti Euroopan unionin neuvostossa kompromissiesitystä, mutta ikävä kyllä se jäi täpärästi saavuttamatta.

Hiilineutraali EU vuoteen 2050 mennessä

Suomi asetti tavoitteekseen saada EU-maat sopimaan siitä, että EU on hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteeseen päästiin puheenjohtajuuskauden loppumetreillä, vaikka Puola ilmoitti jättäytyvänsä yhteisen ratkaisun ulkopuolelle.

Myös EU:n uusi komissio on selvästi asettanut laaja-alaisen, eri sektoreita ylittävän ilmastopolitiikan yhdeksi prioriteeteistään. Odotukset ovat korkealla komission valmisteleman EU:n vihreän kehityksen ohjelman, EU Green Dealin, suhteen. Ohjelman tavoitteena on esittää ilmastokestäviä ratkaisuja EU:n politiikkaan ja lainsäädäntöön energian, liikenteen, ruuantuotannon, teollisuuden, rakennusalan, työllisyyden, luonnonsuojelun ja luonnonmonimuotoisuuden sekä päästövähennysten suhteen. Tehtävää siis riittää.

Ilmastoasioissa EU:n on tärkeä pitää kiinni tiukasta linjastaan myös globaalisti. Maailmaa on viime vuoden aikana riepotellut tuhoisat tulvat, myrskyt, luonnonkatastrofit sekä metsä- ja maastopalot. On selvää, että kansalaisten ilmastohuolta ja ihmisten inhimillistä kärsimystä ei voida enää sivuuttaa. Siksi oli valtava pettymys, kun maat eivät löytäneet sopua YK:n ilmastoneuvotteluissa joulukuussa.

Kehittyvien maiden pyynnöt uudesta ja erillisestä rahoituksesta ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen, vahinkojen ja menetysten korvaamiseen torpattiin, ja kokouksen päätöksessä viitataan vain suurpiirteisesti, että vahinkojen ja menetysten korvaamista voidaan tukea jo olemassa olevien rahastojen kautta.

Neuvottelut kansainvälisten hiilimarkkinoiden säännöistä puolestaan siirtyivät ensi vuodelle. Toisaalta tuloksettomatkin neuvottelut olivat parempi ratkaisu kuin huonot hiilimarkkinasäännöt. Kiitos tästä kuuluu osittain Suomelle, joka piti vahvasti kiinni omista arvoistaan sääntöjen ihmisoikeusperustaisuuden ja ympäristövastuun suhteen.

Agendalla koko EU:n tulevaisuus

Suomen kauden näkyvimpänä keskustelunaiheena oli koko unionin tulevaisuus Iso-Britannian käydessä viimeisiä Brexit-neuvotteluitaan. Hieman vähemmälle huomiolle jäivätkin keskustelut EU:n laajentumisesta. Suomen kaudella yksi merkittävä pettymys olivat jäsenyysneuvotteluiden katkaiseaminen Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa.

Geopoliittisesta myllerryksessä vahva yhteistyö naapureiden kanssa on toimivan EU:n edellytys, ei vaihtoehto. Tilanne Balkanilla tuleekin olemaan tärkeässä roolissa muun muassa tammikuussa alkaneella Kroatian puheenjohtajuuskaudella. Syksyn aikana komission uusi puheenjohtaja Ursula von der Leyenin julisti komission olevan geopoliittinen komissio. Vasta tämä vuosi tulee kertomaan, mitä se konkreettisemmin tarkoittaa.

EU:n kehityspolitiikassa monia avoimia kysymyksiä

Kehityspolitiikan osalta Suomen kaudella ei saatu loppuun meneillään olevia prosesseja. Cotonou-sopimuksen päivitysneuvottelut ovat jatkuneet jo vuosia ja jatkuvat edelleen. Neuvotteluja hidastivat esimerkiksi komission vaihtuminen ja neuvottelut EU:n monivuotisista rahoituskehyksistä.

Kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava kehityskomissaarin Jutta Urpilaisen kaudella on kiinnostava nähdä, miten uusi Afrikka-strategia jäsentyy suhteessa Cotonou-sopimukseen ja EU:n geopoliittiseen painotukseen. Urpilaisen salkku on taloudelliselta painoarvoltaan suuri muun muassa Euroopan kehitysrahaston vuoksi. Se on ollut keskeinen instrumentti juuri Cotonou-sopimuksen rahoittamiseen. EU:n tulevien vuosien rahoituskehyksissä neuvotellaan edelleen siitä, miten ulkosuhteiden rahoitus tullaan jatkossa järjestämään. Näyttää todennäköiseltä, että kehitysrahasto tulee osaksi EU:n budjettia. Se, miten ulkosuhteiden sisällä rahoitus jakaantuu tarkemmin, selviää tämän vuoden aikana.

Muutosta globaalin kansalaiskasvatuksen avulla

Osana Suomen virallista EU-puheenjohtajuuskautta järjestettiin myös globaalin kansalaiskasvatuksen merkityksen vauhdittamiseen keskittynyt Envision 4.7. -tapahtuma. Tapahtuma toi Helsinkiin yhteensä yli 200 virkamiestä, tutkijaa, kansainvälisen verkoston ja järjestöjen edustaja työstämään konkreettista tiekarttaa tuleville vuosille siitä, miten Euroopassa pitäisi toimia aktiivisen kansalaisuuden tukemiseksi.

Yhteiselle työskentelylle oli selvä sosiaalinen tilaus ja Fingon koordinoima Bridge 47-verkosto jatkaakin tiekartan eteenpäin viemistä yhdessä muun muassa EU:n jäsenmaiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan Suomi selvisi hyvin kolmannesta puheenjohtajuuskaudestaan. Asiat menivät konkreettisesti eteenpäin, vaikka vaalien ja komission vaihtumisen myötä instituutiot seisovatkin. Harmillisesti kuitenkin Suomen vahva neutraali puheenjohtajuusasenne muun muassa kehityspolitiikan puolella ei antanut tilaa uusille aloitteille.

Pitkässä juoksussa kuitenkin erityisesti kestävän kehityksen juurruttaminen EU:n systeemeihin voi olla paras saavutus taata kankean koneiston kääntyminen kestävämpään suuntaan. Työ jatkuu niin Agenda2030, kehityspolitiikan, ilmaston kuin globaalin kansalaiskasvatuksen edistämiseksi linkittyen tuleviin EU-puheenjohtajuuskausiin ja komission työohjelmaan.