Interpedia Nepalissa
Interpedian tiedottaja Marja Utela pohtii arjessaan usein kehitysyhteistyöviestinnän eettisiä kysymyksiä. Kuva Nepalista

Kehitysyhteistyöjärjestön viestintä on täynnä vaikeita valintoja

Kehitysyhteistyöstä viestimiseen liittyy aina hankalia eettisiä kysymyksiä. Mutta mitä järjestön työstä pitäisi kertoa ihmisille poikkeustoloissa, pohtii Interpedia-järjestön tiedottaja Marja Utela.

Teksti: Marja Utela

Korona tuli ja vei jalat alta myös järjestön varainhankinta- ja viestintäsuunnitelmalta.

Nyt ei ole oikea aika käynnistää aiemmin suunniteltua varainhankintakampanjaa.

Ihmiset ovat keskittyneet sopeutumaan poikkeustilanteeseen. He pohtivat ehkä omaa tai läheistensä selviytymistä ja tulevaisuuden epävarmuutta. Tuen pyytäminen tässä tilanteessa ei tunnu sopivalta.

On tehtävä uusia suunnitelmia ja edettävä harkiten. Samalla avautuu aivan uusi mahdollisuus kertoa siitä, että olemme tässä maailmassa kaikki samassa veneessä.

Valintoja ja tasapainoilua

Poikkeustilanne ajaa meitä tekemään valintoja, mutta myös kehitysyhteistyöjärjestön arki ennen pandemiaa on ollut niitä täynnä.

Teemme Interpedia-järjestössä työtä monimutkaisten yhteiskunnallisten kysymysten parissa, kun yritämme saada aikaan kestäviä muutoksia kumppanimaidemme lasten elämässä. Näistä teemoista yritämme välittää kuitenkin yksinkertaisia viestejä.

Toimimme kaikkein haavoittuvaisimpien ihmisryhmien kanssa: edistämme tyttöjen sekä vammaisten ja kastittomien lasten oikeuksia. Samalla olemme tietoisia siitä, että työstämme viestiminen pönkittää stereotyyppistä köyhyyskuvastoa kumppanimaistamme.

Kuinka suojelemme lapsen yksityisyyttä ja samalla annamme lapselle äänen? 

Haavoittuvaisten ihmisryhmien elämä ei ole koko totuus kumppanimaidemme moninaisesta nykypäivästä, mutta tämä on se osa todellisuutta, jossa me työskentelemme. Voisimmeko valita toisin?

Lapsijärjestönä olemme pohtineet paljon myös lapsen yksityisyyden suojaa. Kuinka paljon esimerkiksi kummilapsen on annettava tietoja elämästään, jotta voimme kertoa siitä kummille tavalla, joka suojelee lasta, mutta antaa kummille kuvan siitä, mitä työmme on ja miten tuki voi muuttaa lapsen elämän?

Kuinka suojelemme lapsen yksityisyyttä ja samalla annamme lapselle äänen? 

Lapsella on oikeus yksityisyyteen ja oikeus tulla kuulluksi.

Säälin tunteita ja kukkaronnyörejä

Välttääksemme pahimpia stereotypioita ja valkoisen katseen kautta kerrottua hyväntekeväisyysviestintää olemme nostaneet esiin kumppanijärjestöjemme työtä. Ilman heidän osaamistaan ja paikallistuntemustaan emme voisi tehdä tätä työtä.

Samalla meidän olisi pystyttävä kertomaan omasta asiantuntemuksestamme ja perusteltava tukijoillemme omat hallintokulumme.

Tämä on siksi, että ammattimainen kehitysyhteistyö vaatii kumppanimaiden tuntemusta, hankeosaamista, kehityspolitiikan tuntemusta, seurantaa ja arviointia. Ei kovin mediaseksikästä.

Talouden epävarmuuden kasvaessa olemme entistäkin riippuvaisempia lahjoittajistamme.

Vaikka me puhuisimme mielellämme esimerkiksi työstämme kouluhallinnon rakenteiden kehittämiseksi, on meidänkin valittava varainhankinnan viesteiksi kiinnostavia tarinoita ja kuvia.

Talouden epävarmuuden kasvaessa olemme entistäkin riippuvaisempia lahjoittajistamme. Tehokas varainhankinta vaatii tunteisiin vetoamista koskettavilla tarinoilla.

Tasapainoilemme valintojen kanssa, sillä olemme tietoisia siitä, miten kuvamme ja tarinamme vaikuttavat myös rodullistettujen suomalaisten elämässä.

Aika ajoin on hyvä pysähtyä kysymään, pyhittävätkö tarkoituksemme keinot.

Samassa veneessä

Koronapandemia eristää meidät koteihimme. Mutta samalla se muistuttaa siitä, kuinka riippuvaisia olemme sekä läheisistämme että globaalista yhteisöstä. Kehitysyhteistyössä tarvitsemme kumppaneitamme ja he tarvitsevat meitä. 

Tänään valitsemme tarinoita kumppaneidemme sopeutumisesta pandemiaan, tarinoita selviytymisestä ja lapsista huolehtimisesta. Taistelemme samaa vihollista vastaan joka puolella maailmaa.

Yhteistyössä olemme jo saavuttaneet paljon ja yhdessä tästäkin selvitään.