Monenlaisista taustoista olevat miehet ja naiset rakentavat yhdessä taloa.
Tosin kuin median kuvastoista voisi usein kuvitella Kuva: Sunshine Seeds iStockphoto

Kehitysmaakuvaston on aika muuttua

Järjestöillä on vastuu siitä, millaiseksi kehittyvät maat vauraissa maissa kuvitellaan. Onneksi tämä vastuu tiedostetaan yhä paremmin, kirjoittaa Frame, Voice, Report! -hankkeen projektipäällikkö Johanna Harjunpää.

Teksti: Johanna Harjunpää Kuva: Sunshine Seeds iStockphoto

Viime aikoina on puhuttanut Helsingin Sanomien Pekka Torvisen analyysi suomalaisen median ja järjestöjen kehitysmaakuvastosta.

On todella hyvä, että tästä asiasta keskustellaan; maailma ei tosiaankaan ole valmis!

Hätä ei ole kuitenkaan siinä mielessä kova, että monet järjestöt todella pohtivat tätä asiaa arjessaan. Samalla ne miettivät, miten tasapainottaa viestiään ja tuoda työssään esiin todenmukaista, monimuotoista ja stereotyyppejä purkavaa kuvastoa eri puolilla maailmaa asuvista ihmisistä. 

Olen samaa mieltä Pekka Torvisen kanssa siitä, että kehitysmaakuvaston pitäisi muuttua.

Järjestöjen on tärkeää elää arvojensa mukaan myös viestinnässä ja varainhankinnassa. Etenkin Afrikka-kuvasto on monesti juuttunut tiettyyn stereotyyppejä uusintavaan tapaan viestiä.  

FRAME, VOICE, REPORT! -hankkeessa on kolmen vuoden aikana rahoitettu järjestöjen kehitysviestintää ja globaalikasvatushankkeita.

Yhtenä edellytyksenä rahoituksen saamiselle on ollut, että hankkeissa täytyi tietoisesti pohtia, millaista viestiä ne välittävät. Tähän tarjottiin konkreettisia työkaluja, koulutusta ja vertaisoppimista rahoitusta saaneille järjestöille.  

Esimerkiksi lastenoikeusjärjestö Interpedia tuotti hankkeessaan lasten oikeuksia käsittelevän videon, jossa tuotiin esiin nepalilaisten järjestöjen tekemää työtä ja sen tuloksia lapsityön vähentämiseksi. Interpedia tuotti myös osana omaa oppimisprosessiaan eettisen viestinnän muistilistan. Interpedia halusi nimenomaan korostaa viestinnässään, että muutosta on jo tapahtunut. Järjestö pohti paljon myös muun muassa sitä, millä tavalla lasten oikeutta yksityisyyteen voi toteuttaa viestittäessä haavoittuvassa asemassa olevista lapsista.

FinnWID-järjestö käsitteli ihmiskauppaa rakentavalla ja stereotypioita purkavalla Toisenlaisia tarinoita -kampanjallaan, jonka kärkiviesti päätyi myös Helsingin Sanomiin ja onnistui tuomaan aiheelle valtavasti näkyvyyttä. Järjestö toi kampanjassaan esiin ihmiskaupan monimutkaisia syy-seuraussuhteita ja ihmiskaupan uhrien tarinoita. Samalla se purki stereotypiaa siitä, millaisia ihmiskaupan uhrit ovat.

Rauhankasvatusinstituutti ja Suomen Rauhanpuolustajat toteuttivat yhdessä Nuoret ja Rohkeat -materiaalin, joka tuo videoilla ja oppimateriaalilla esiin nuorten aktivistien äänen ympäri maailmaa. Järjestöt toivat esiin uudenlaisia tarinoita nuorten ihmisten aktivismista. Tarinat aktivisteita toivat esiin muutosta, jota ihmiset itse omissa maissaan ajavat.

FEE Suomen ja Siemenpuusäätiön ilmastonmuutosta käsittelevässä oppimateriaalissa järjestöt ympäri maailmaa taistelevat ilmastonmuutosta vastaan. Videoissa ihmiset eri puolilta maailmaa kertoivat itse, miten he toimivat omissa yhteisöissään ilmastonmuutosta vastaan.

NÄMÄ olivat vain muutamia esimerkkejä niistä 26:sta hankkeesta, joissa järjestöt ovat tuoneet esiin heille tärkeitä asioita arvojaan vastaavalla tavalla.

Samalla ne ovat murtaneet stereotyyppistä kuvastoa ja tuottaneet tietoa sekä ihmisten todellisuuksista eri puolilla maailmaa että siitä, miten globaaleja haasteita ratkotaan. 

Nimittäin parhaat ratkaisut syntyvät yleensä yhdessä, paikan päällä.

P.S. Puhumme yleensä kehitysyhteistyöstä, emme kehitysavusta. Myös vaikkapa mediassa kannattaa kiinnittää huomiota sanavalintoihin.