Tanskan Plan ilmoitti joulukuussa yhdistyvänsä tanskalaisen lastensäätiön BØRNEfondenin kanssa.
Kyseessä ei ole pieni harjoitus: Plan International on yli 75 maassa toimiva kansainvälinen järjestö, ja vaikka BØRNEfonden on vain kansallinen toimija, on sen vuosibudjetti noin kolminkertainen Tanskan Planiin nähden. Se on myös 50 vuotta vanha järjestö, kun Plan on toiminut Tanskassa vasta 15 vuoden ajan. Maailmanlaajuisesti Plan International on 80-vuotias.
Yhdistymisellä järjestöt hakevat tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä ja tehokkaampaa toimintaa maailman lasten hyväksi.
Develoment Today -lehden mukaan yhdistyminen onkin jo trendi läntisessä järjestömaailmassa. Kovin merkittävästä megatrendistä ei kuitenkaan voi vielä puhua, sillä esimerkkejä löytyy viime vuosilta vain pari kourallista.
Kansainvälinen terveysjärjestö Merlin yhdistyi Save the Childrenin kanssa vuonna 2013, tanskalaisesta kehitysjärjestöstä MS:stä (Mellemfolkeligt Samvirke) tuli vuonna 2010 Tanskan ActionAid. Sveitsissä Helvetas ja Inter-Cooperation-säätiö yhdistivät voimansa vuonna 2011, ja Irlannissa Self Help ja Gorta -nimiset järjestöt tekivät niin vuonna 2014. Niin ikään Tanskassa Ibis liittyi Oxfamiin viime vuonna.
Oxfamin toiminnanjohtaja Winnie Byanyima on sanonut, ettei kyse edes ole hänen mielestään trendistä. Useimmiten yhdistymisessä on hänestä kyse siitä, että vain yhdessä maassa toimiva järjestö hakee kansainvälistä vaikutusvaltaa liittymällä johonkin suureen ”järjestöperheeseen”: Oxfamiin, Careen, World Visioniin, Save the Childreniin tai ActionAidiin.
Suomessa ainoa viime vuosien esimerkki kehitysjärjestöjen yhdistymisestä on Kepan ja Kehyksen suunnitelma muodostaa uusi kattojärjestö kesäkuussa 2018.
”Työlästä, mutta hienoa”
Suomen Planin pääsihteerin Ossi Heinäsen mielestä Tanskan toimijoiden yhdistyminen on hieno asia, mutta vaatii paljon työtä.
”Sekä Planilla että lastensäätiöllä on kummilapsia useissa maissa”, Heinänen sanoo Kepalle.
Toiminnan laajuus ja etenkin kansainvälisyys tekevät yhdistymisestä haasteellista. Toimintamaita voi olla useita kymmeniä, ja monet maistakin on hyvin suuria. Toiminta-alueet kunkin maan sisällä voivat sijaita kaukana toisistaan.
Jokaisessa maassa on vielä oma lainsäädäntönsä mitä tulee toimilupiin ja mahdollisiin irtisanomisiin. Jos toiminta, henkilökunta ja toimistot halutaan yhdistää, se voi viedä hyvän aikaa.
”Ne on isoja juttuja, joihin kansainvälisissä järjestöissä ei ihan kevyesti lähdetä. Siinä mielessä Kepan ja Kehyksen yhdistyminen on eri mittaluokassa. Kun alkaa olla paljon maatoimistoja ja kummilapsia, se monimutkaistaa tilannetta paljon. Kepalla on jonkin verran työtä maatoimistoissa, mutta pääasiassa sekä Kepa että Kehys kuitenkin toimivat Suomessa.”
Ei puhetta Suomessa
Ossi Heinäsen mukaan Suomessa ei ole näköpiirissä Tanskan kaltaista Planin yhdistymishanketta jonkun toisen järjestön kanssa.
”Tietääkseni ei ole koskaan, ainakaan minun aikanani, ollut mitään yhdistymispuhetta. Yhteistyötä tehdään toki paljonkin.”
Yhdistymisestä on tiettyjä hyötyjä – vaikuttavuus voi suuremmilla toimijoilla olla suurta, eikä päällekkäisyyksiä tule niin helposti.
”Suurella järjestöllä on ihan eri lailla resursseja ja mahdollisuuksia vaikkapa vaikuttamistyöhön lapsiavioliittojen kitkemiseksi kuin pienillä järjestöillä.”
Heinäsen mukaan monenlaisia toimijoita kuitenkin tarvitaan. Jos on paljon erilaisia järjestöjä, lahjoittajilla ja vapaaehtoistoimijoillakin on valinnanvaraa.
Eivät Suomen Planin ovet silti säpissä ole.
”Jos joku pieni järjestö haluaisi, niin aina voidaan keskustella”, Heinänen sanoo, ”mutta mitään sellaista ei ole ollut ilmassa.”